Billy Crystal ja Robert DeNiro vetää komediaa. Mafiapomolla alkaa paniikkikohtaukset häiritä arkisia rutiineja ja näin on tarvittava kallonkutistajan apua. Tämän asetelman ympärillä sitten irvaillaan mafialeffoille ja niiden luomalle kuvalle mafiamaailmasta.
Mafiaelokuvia irvailevat leffat on pyhäinhäväistystä! Ja mikä pahinta Mr DeNiro ironisoi itseään!! Ja huonosti. Mafiapahiksen ilme on tuttu aijän mestarirooleista ja nyt ukkeli vetää homman läskiksi. Itkukohtaukset on kauheaa katseltavaa. Kumma tapaus tuo DeNiro. Duunihullu vääntää leffoja edelleen useamman vuodessa. Äijä vetää vuoroin draamaa, komediaa ja actionia. Vuoroin loistavia rooleja ja vuoroin kauheata tuubaa. Siis tällaista tuubaa!
Välillä katsoessa leffa alkaa tuntua ihan siedettävältä, kunnes seuraava kohtaus palauttaa maan pinnalle. Harvoin tulee katsottua elokuvia joiden katsominen hävettää. DeNiro vetää yhden surkeimmista rooleistaan. Billy ruoppaa pohjamutia oikein kunnolla. Äijä vois ihan hyvin palata juontamaan Oscar-gaaloja. Kudrowin Lisa “näyttelee” varmaan itseään. Kohellusta ja räiskintää on ympätty mukaan oikein ameriikan malliin -hirveätä katseltavaa. YÄK! Tämän jälkeen katsoja voi todellakin olla terapian tarpeessa. Jos etsit komediaa, vältä tätä leffaa. Jos ajat Datsunilla ja vihaat Kummisetäleffoja, tässä sinulle oivaa elokuvataidetta.
