Vuosi on 2027 ja maailman nuorin ihminen on juuri kuollut, 18-vuotiaana. Uutinen järkyttää Lontoota, sillä ihmisen kyky lisääntyä on kuollut pois. Parempaa alkuasetelmaa elokuvalle voi vain toivoa.
Theo on niin tavallinen tallaaja kuin hänen maailmassaan vaan voi olla. Silloin tällöin hän käy hieman polttelemassa pilveä ystävänsä luona, ja elämä hymyilee niin hyvin kuin on hymyilläkseen. Eräänä normaalina päivänä joukko kapinallisia kaappaa hänet. Pian selviää, että kaiken takana on Theon entinen tyttöystävä, joka tarjoaa hänelle tehtävän. Theon tulee saada saatettua nuori nainen pois keskeltä mellakoita ja sotilasvaltaa, koska tämä kyseinen nainen kantaa ihmiskunnan uutta toivoa. Tehtävä ei ole lainkaan helppo.
Alfonso Cuarón on luonut puhtaasti maailman parhaimman apokalyptisen elokuvan, vaikka yrityksiä on vaikka kuinka monta. Pakomatka parempaan tarjoaa käsinkosketeltavaa tunnelmaa, niin draamaa kuin jännitystä. Toimintakohtaukset ovat hienoimpia näkemiäni, ja niin on maailmanlopun maailmakin: kaupungit ovat lähestulkoon kaikki raunioituneet ja ilmassa leijuva pöly peittää alleen järkyttäviä totuuksia. Mitään ei kaunistella.
Britannian arvostus ihmiskuntaa kohtaan on täysin kuollut. Pakolaiset viedään suoraan keskitysleirille, jossa heillä ei ole järin häävit oltavat. Kova kuri ei toimi, vaan maailman rappeutuminen on nähtävissä jo yhdessä suurkaupungissa. Ihmiset pelkäävät ja ne jotka eivät pelkää, kapinoivat valtiota vastaan.
Clive Owenin roolisuoritus Ihmisen pojissa on kuin suoraan oikeasta elämästä. Vain hetken aikaa nähtävät Julianne Moore ja Michael Caine myös pistävät purkkiin elämänsä suoritukset. Välillä tuntuu kuin katsoisi dokumenttia aiheesta.
Käsikirjoituskin pelaa täydellisesti. Elokuvassa mennään omalla painollaan ja tapahtumia vain tapahtuu aina välistä. Nykyajan elokuvissa ei vielä ole näin taitavasti luotu tunnelmaa kaikella hiljaisuudella ja hitaudella. Kohtaus, jossa työnnetään autoa ilman turhaa musiikkia, nopeita leikkauksia tai vastaavia nykyhärpäkkeitä, pistää sydämmen pysähtymään kun viiden metrin päässä juoksevat pahat Kalat perässä. Tunnelma suorastaan iskee pumppuun, aivan kuin nyrkki naamaan.
Huonoa en osaa muuta sanoa kuin, että aihetta olisi voitu käsitellä hieman laajemminkin, mutta toimii erinomaisesti myös näin puolentoistatuntisena jännityskertomuksena ihmisen ajan lopuista.
Vaikka elokuva sijoittuukin suhteellisen lähelle tulevaisuuteen, on se silti realistisimpia näkemiäni. Autot eivät ole mitään ultimatemobileeja, jotka lentävät vaan ovat ihan normaaleja farmareita ja henkilöautoja, joissa on kuitenkin realistisen oloiset tulevaisuuden varustelut. Toimintakohtaukset ovat hienoimpia, myös realistisimpia koskaan. Lopun sotakohtaus raunioituneen harmaassa kaupungissa on pirun tehokas, tuntuu kuin katsoisi suoraa uutislähetystä Afganistanista. Ja se alkupuolen autolla ajo -kohtaus, jossa pahat hyökkäävät päälle palavan auton voimin, on jotain niin sanoinkuvaamattoman kaunista, tunnelmaista, mutta myös erittäin realistista.
Children of Men on helposti yksi elokuvahistorian merkkiteoksia, joka muistetaan vielä vuosituhansienkin päästä.
