Zanderin meediollista palvelua tarjoava perhetrio leskiäiti-Alicen (Elizabeth Reaser) johdolla ehostaa toimiaan showhengellä. Vanhempi tytär Lina (Annalise Basso) on kyyninen ja nuorempi tytär Doris (Lulu Wilson) on luonnollisesti herkempi. Trio kuitenkin päättää käyttää lautapeliä homman apuna ja kun huijari huomaa olevansa aitojen asioiden kanssa tekemisissä alkavat asiat mutkistua. Itse asiassa erittäin pelottavaan suuntaan.
Mike Flanagan ohjastelee varsin toimivaa perheympäristöön pohjautuvaa kauhua ja se saa hienoista lisäväriä klassisemmasta aikakaudesta. Juoni käynnistyy hitaahkosti ja kuvakerronta ei erityisemmin loista omalaatuisuudessa, mutta taustalla lymyilevät varjot ja epämiellyttävät muodonmuutokset ovat luotettavia tehokeinoja ja teknistä toteutusta ei voi moittia.
Naisvaltainen perhetrio on Elizabeth Reaserin auktoriteetin alla, mutta Annalise Basso antaa tukea skeptisempänä tyttärenä. Perheyksikön nuorimpana oleva Lulu Wilson on elokuvan tehokkain vaikuttaja ja samalla juonen keskeisin persoona joka on varsin hyytävä tarvittaessa. Leffassa on muitakin rooleja matriarkaattia tukemassa ja ovat juurikin tukipilareina.
Hyvin perinteinen kauhustelu mikä noudattaa genrensä vaatimuksia ja rakenteita suorastaan pedanttisella uskollisuudella ja toteuttaa ne yhtä uskollisella otteella. Välipala kauhugenrestä ja ei sen enempää.
