Sotien jälkeen nimettömään kylään Kemijoen varressa saapuu mylläri Gunnar Huttunen (Vesa-Matti Loiri). Työteliäs mies laittaa huonokuntoisen myllyn toimimaan ja muutenkin laittaa hulinaksi, mutta valitettavasti myllärin tapa ulvoa öisin herättää närkästystä. Onneksi kerhoneuvoja Käyrämö (Eija Ahvo) muodostuu Huttusen elämän iloksi, mutta lukuisat huonot sattumukset laittavat Huttusen törmäyskurssille yhteiskunnan kanssa. Juoppo postimies Piittisjärvi (Juha Muje) ja poliisi Portimo (Ahti Kuoppala) pitäjän heikompina ovat kylläkin Huttusen ystäviä, mutta takaa-ajo menee loppuun asti.
Arto Paasilinna on erittäin menestynyt suomalainen kirjailija. [I]Ulvova mylläri[/I] on siltä ajalta kun hänen kirjansa olivat vielä lukukelpoisia ja Paasilinna luonnollisesti vastaa sovituksesta elokuvakankaalle. Jaakko Pakkasvirta ohjaa eikä yhtään huonosti tee työtään.
Sovitus on valitettavan typistetty, mutta onneksi näyttelijät ovat voimakkaassa vedossa. Vesa-Matti Loiri nimiroolissa on silkkaa loistavuutta. Hänen olemansa Gunnar Huttunen on suomalaisen miehen kiteytymä, sillä hän on jääräpäisen rohkea, hänen tunteensa ovat syviä ja hänen sydämensä on lempeä. Lisäksi Huttusella on nöyryyttä hakea apua ongelmiinsa, mutta nurkkaan ahdistettuna hän on hurja ja leppymätön. Onnellisena hänen riemunsa on sädehtivä ja heilurin toisessa laidassa hänen murheellinen huutonsa raastaa sielua. Eija Ahvo jää valitettavan ohueksi, mutta elokuva ei kerro hänestä, vaan Huttusesta. Juha Muje tekee hykerryttävän suorituksen juoppona Piittisjärvenä, joskin Piittisjärven kaikki paukut eivät ole lopussa, vaikka pontikat tylysti päälle kaadetaan. Ahti Kuoppala rehtinä poliisi Portimona on valitettavassa ristiriidassa työnsä ja ystävyyden välissä ja yrittää kovasti olla sovittelijana.
Huttuseen vihamielisesti suhtautuviin voimiin kuuluu maanomistaja Vittavaara (Valde Pitkänen), kauppias Tervola (Olavi Ahonen) ja lääkäri Ervinen (Yrjö Järvinen). Jokainen heistä on tavalla tai toisella päästään sekaisin ja näyttelijät vetävätkin nämä piirteet huippuunsa ja he nauttivat könyämisestä ja rähjäämisestä. Yrjo Järvinen on erityisen hyvä hulluna ja epäpätevänä lääkärinä jolle pirtu kelpaa sisäisesti.
Näyttelijät ovat erinomaisia ja Loiri menee sen tuolle puolelle loistavalla suorituksellaan, mutta sovituksen leikkaukset ovat liiankin rajuja, sillä verevästä ihmisen ja yhteisön konfliktista mitä vankimmalla henkilökuvalla rapistuu pelkästään toimivaksi komedian värittämäksi draamaksi mikä etenee liiankin nopealla tahdilla.
