Viime vuosien suosituin trendi leffasaralla on ollut kasata loistavia veteraaninäyttelijöitä yhteisiin elokuviin. Idea on ollut toimiva ja tahkonnut tuottajille suuret summat rahaa, mutta suurin osa näistä elokuvista on toiminutkin vain näyttelijöidensä karismoilla. Myönnän, että on hienoa nähdä alan upeimmat konkarit samoissa leffoissa, mutta valitettavasti pelkät näyttelijät eivät tee koko elokuvasta hyvää. Näin on käynyt myös sinänsä hauskalle, mutta niin tyypilliselle Last Vegas komedialle.
Neljä entistä parasta ystävää ovat vanhemmiten asettuneet omiin oloihinsa ympäri Yhdysvaltoja. Billy (Douglas) on menossa naimisiin (huomattavasti itseään nuoremman naisen kanssa) ja pyytää kavereitaan jälleen yhteen Las Vegasissa järjestettäviä polttareita ja häitä varten. Poikansa holhouksen alaisena oleva Archie (Freeman) ja vaimonsa kanssa elävä Sam (Kline) lähtevät heti mielellään mukaan, mutta vaimonsa kuolemaa sureva Paddy (De Niro) ei innostu asiasta. Hänellä on muutenkin mennyt sukset hieman ristiin Billyn kanssa, eikä tämän polttarit varsinkaan jaksa kiinnostaa. Archie ja Sam huijaavat tämän kuitenkin mukaan ja juhlat lähtevät käyntiin hieman takerrellen, mutta varmasti. Lisäpotkua tuo kasinon kaunis laulajatar Diana (Steenburgen), johon silmänsä iskee Paddyn lisäksi myös naimisiin menevä Billy…
Näyttelijäkaarti on jälleen huikea ja tavattoman loistava, sekä ennen kaikkea karismaattinen. Morgan Freemanin ja Kevin Klinen kemiat käyvät hyvin yhteen ja he ovatkin elokuvan hauskin parivaljakko. De Niro vetää tyypillisen tylyn ja totisen roolisuorituksensa, mutta aivan mallikkaasti ja Douglas on edelleen hyvässä vedossa. Mutta kuten jo aiemmin sanoin, eivät pelkät näyttelijät jaksa kannattaa koko elokuvaa. Tämän leffan suurin kompastuskivi on sen käsikirjoitus. Se on hauska, mutta melko tyypillinen ja yllätyksetön. Elokuva tarjoaa joitain oikeasti naurattavia hetkiä, kuten miesten osallistuessa tissikisoihin tuomareina. Se ei kuitenkaan tarjoa mitään uutta genreen, vaan kierrättää samaa juonikuviota riitelevistä ystävistä, jotka rakastuvat samaan naiseen, mutta lopulta käy kuitenkin hyvin ja kaunat unohdetaan. Myös kyseinen polttarisekoilu on jo harvinaisen käytetty elementti ja varsinkin aivan viime vuosina, kun Kankkuset iskivät teattereihin.
John Turteltaub ohjaa ihan mallikkaasti ja on saanut luotua muutamankin oivallisen kohtauksen. Nykyajan musiikin lisäys pappojen seikkailuun on ratkaisuna toimiva ja näyttää miten maailma oikeasti myös muuttuu ja uudistuu ympärillämme kokoajan. Erityisesti hahmojen suhtautuminen siihen laittaa naurattamaan.
Elokuva on viihdyttävä ja rullaa hyvin eteenpäin. Lopussa Last Vegas jopa hieman koskettaa. Mutta valitettavasti tämä jää vain kertakäyttöviihteeksi, eikä jaksa kiinnostaa useaa katselukertaa.
