Johnny Smith (Christopher Walken), varsin tylsä opettaja joutuu onnettomuuteen. Onnettomuutta seuraa kooma ja koomasta herättyään Johnnylla on kyky kosketuksella nähdä menneeseen, tulevaan ja nykyhetkeen. Puhumattakaan kovasti kuihtuneesta ruumiista. Vähemmän miellyttävä “lahja” muuttuu kiroukseksi Greg Stillsonin (Martin Sheen) vuoksi.
David Cronenberg, tuo Canalan lahja maaliman elokuvataiteelle tuntee lisman ja metamorfoosin. Vaikka nyt käsittelyssä oleva [I]Dead Zone[/I] ei ole ukon itsensä käsialaa niin siitä voi huomata teemoja ja aiheita joita Cronenberg on käsitellyt useammassa elokuvassaan. Pääasiassa sopeutumisen vaikeudesta, mielen ja ruumiin dualismista ja siitä kuinka asiat eivät välttämättä ole siten kuin ne näyttävät. Tai jotain sellaista. Jeffrey Boamin sovitus on melko uskollinen alkutekstille ja Cronenberg ohjaa sitä kylmällä värimaailmalla ja lujalla otteella. Rytmi on myös leppoisa elokuvan ollessa yli puolivälin kun esitellään elementti joka pakottaa Johnnyn toimimaan oma-alotteisesti ja vasta lopun neljänneksellä Johnny toimii.
Christopher Walken on erinomainen näyttelemään kolkkoja pahiksia jotka ovat uhkaavia balettihameeseen puettuna, seisoessaan polviaan myöten lietelannassa ja filosofoidessaan malapropismeilla lokkien sielunelämästä. Nyt ei kyseessä ole uhkaava roisto joka filosofisoi malapropismeilla vaan pelkkä opettaja joka saa päälleen valtavan mätäkimpaleen Jumalan perspaiseesta kaikkine sivuvaikutuksineen ja huonojen sivuvaikutusten lisäksi Johnnyn kykyyn liittyy myös vastuuta. Walken tuo mukaan tuskaa, turhautumista ja lopulta rauhallisen, tekojaan harkitsevan miehen kylmää toimintakykyä mikä viedään loppuun asti. Martin Sheen luo päinvastaisen roolin Greg Stillsonina. Greg Stillson vaikuttaa harmittomalta, äänekkäältä poliittiselta tuubalta joka puhaltaa uutta henkeä poliittiseen ummehtuneisuuteen, mutta pinnan alla lymyilee juonitteleva, vallanhimoinen ja häikäilemätön kelmi. Herbert Lom ja Tom Skerritt antavat hieman ulkopuolista perspektiiviä hyvin henkilökohtaiseen taisteluun mikä ruumiillistuu Walkenin suorituksessa.
Vaikka tarina mihin elokuva perustuu on vähemmän mestarillinen on siinä tarpeeksi inhimillisyyttä, voimaa ja mietteliäisyyttä pitää katsojan mielenkiinto yllä loppuun asti. Sovitus on ammattitaitoisesti toteutettu ja hyvät näyttelijät antavat bonusta kokonaisuuteen. Cronenbergin filmografian vähemmän näkyvä välityö.
