Kieslowskin musta komedia jäi ohjaajamestarin toiseksi viimeiseksi työksi.
Puolalainen parturikampaaja Karol Karol on naimisissa jumalaisen ranskattaren kanssa. Sen lisäksi hän on nyhverö, kielitaidoton ja impotentti. Vaimolla ei oikein riitä ymmärrystä moiseen ja niinpä Karol Karol päätyykin lopulta rahatonna metroasemalle soittamaan kampaa. Sitä murhetta ei kestä kauaa, “hauskempaa” on tulossa ja lopulta jotakin ihan oikeastikin postiivista.
Valkoisen värimaailma on pikemminkin likaisen kellertävä kuin valkoinen, mutta jos ko. seikka ei aiheuta pahoinvointia, on tämä taideteos nähtävä. Ja jos ei muuten, niin ainakin vähän kiinnostavampana Eurooppalaisena taide-elokuvana.
