Suunnattoman palatsinsa, Xanadun loistokkuudessa kuolee Yhdysvaltojen kiistellyin ja tunnetuin henkilö. Charles Foster Kane (Welles) menehtyy uskomattoman kauniissa avauskohtauksessa, jonka jälkeen seuraa ajankuvalle uskollinen uutiskatsaus tästä henkilöstä. Nykyisin näin laajaa historiikkia ei tehtäisi päivänpolttavista aiheista. Salaperäinen viimeinen sana “rosebud” (ruusunnuppu) ihmetyttää suuresti toimittajia jotka alkavat määrätietoisesti selvittää tuon viimeisen viestin merkitystä. Tämän selvityksen keinona ovat Kanen läheisyydessä olleet ihmiset, joiden haastattelujen myötä katsojalle annetaan kuva C.F Kanesta – miehestä joka loi keltaisen lehdistön ja oli huippunsa hetkellä mahtavampi kuin kukaan osaa kuvitella.
Orson Wellesin esikoinen on monilla tavoilla vallankumouksellinen elokuva kerrontansa suhteen. Eikä pelkästään kerrontansa suhteen, sillä Toisen Maailmansodan aikana ei välttämättä haluttu katsoa elokuvaa, joka esitti Amerikkalaisen Unelman pahana asiana. Nykyäänkin hämmästyttävän jouheva leikkaus ja takaumien käyttö esittää suuren tradegian.
Ensimmäisen kerran Kane esitellään katsojalle nuorena poikana, joka asuu köyhissä oloissa perheensä kanssa onnellisena. Kuitenkin kasvoton rahamaailma haluaa, että hän saa asemalleen sopivan koulutuksen ja lähettää hänet eri puolilla maailmaa sijaitseviin hienoihin oppilaitoksiin. Niistä hän sai potkut useaan otteeseen.
Saatuaan valtavan omaisuutensa hallintaansa hän aloittaa lehtijulkaisijana, jonka häikäilemättömyys ja röyhkeys on suunnaton. Lisää yhtälöön suunnaton itsekkyys niin Kane syntyy. Kanen 16-vuotinen avioliitto kuitataan lyhyellä ja uskomattoman taidokkaalla dialogikohtauksella hänen aamiaispöydästään ja tarkemmin kuvataan hänen suhdettaan läheisien työtovereiden kanssa. Lamakauden iskiessä Kane menettää suuren osan omaisuudestaan ja menee uusiin naimisiin tuntemattoman “laulajan” kanssa. Tässä vaiheessa katsojalle tuodaan esille Kanen pahemmat piirteet, sillä hän pakottaa vaimonsa jatkamaan kiduttavaa esiintymistään. Tämä johtaa kierteeseen, jonka huippuna Kane rakennuttaa Xanadun – valtavan palatsin, jonka yksinäisyydessä hän piileskelee. Lopulta hänen vaimonsa jättää hänet ja Kane kuolee. Sen jälkeen kyse ei ollut muusta kuin Viikatemiehen odottamisesta, joka saapui jo aloituskohtauksessa.
Wellesin ohjaus ja Greg Tolandin kuvaus ovat mestarillisia ja sittemmin ohjaajaksi ruvenneen Robert Wisen leikkaus on yhtä loistavaa työtä. Wellesin pääosasuoritus on vankkaa karismaa ja pysyy myös Wellesin tekemän käsikirjoituksen tyylissä. Kane tulee hitaasti tutuksi ja lopussa oleva yhteys tämän suurennuslasin alla olevan miehen ja katsojan välillä on uskomattoman intiimi. Alun itsekäs ja osittain koominen “kultapoju” on lopussa kurja, yksinäisyyteensä käpertyvä ihmisraunio. Ennen kuin kerronta siirtyy lopettamaan Kane nähdään tunteellisessa toiminnassa ja nähdään kuinka hän näkee oman itsensä ja koska vihaa näkemäänsä, antaa kuoleman tulla luokseen. Täten Kane kuolee kaksi kertaa elokuvan aikana. Alussa ruumiillisesti kuolee suuri mediajulkkis ja superporho ja lopussa jäätyään totaalisen yksin kuolee ihminen, jolla oli rahaa ja kaikkea mitä sillä sai, paitsi rakkautta.
Katsojalle kyllä selviää, mitä “ruusunnuppu” tarkoittaa ja ennen kuin tieto katoaa elokuvakankaalta, tuntee suurta sääliä ja murhetta yksinäisen vanhan miehen puolesta.
Loistava elokuvakerronnan merkkiteos. Vallankumouksellinen teos on säilyttänyt voimansa vuosikymmenten ylitse. Citizen Kanea ei voi kategorisoida minnekään, sillä se on liian hyvä ja liian laaja teos mahtuakseen kapeisiin genreihin.
nimimerkki: Jurpo
