Neljä huonetta on neljän eri ohjaajan näkemys erään hotellin pikkolon elämästä eräänä uudenvuodenaattona. Vaikka mukana ovat itse Q. Tarantino ja tämän kumppani Rodriguez (kaverukset tapasivat toisensa tämän leffan tiimoilta, ja splatter Hämärästä aamunkoittoon syntyi pian tämän jälkeen) ei Neljä huonetta ole kovin tunnettu teos. Huono se ei kuitenkaan ole missään nimessä, omaperäinen pikemminkin.
On siis uudenvuodenaatto, ja pikkolo Ted (Tim Roth) jää huolehtimaan hotellista yksin omistajan kännätessä kotonaan. Tedin työkaveri poistuu illan tullen, ja kuin mestari oppipojalleen, hän sanoo Tedille: Muista pitää kalusi kurissa, tai joudut vaikeuksiin. Ted lupaa, mutta eipä lupaus kauaa pidä…
Stoori alkaa Allison Andersin ohjaamalla ”Puuttuva aine”-osiolla, joka sijoittuu hotellin hääsviittiin. Joukko noitia sattuu eksymään hotelliin herättelemään jumal Dianaa henkiin rituaalitansseillaan. Siinäpä sitten noidat tanssahtelevat melkein alastomina, ja mukana on joka paikkaan itsensä änkevä Madonnakin. Ikävä kyllä yksi noidista on hukannut osan rituaaliin tarvittavista ”aineksista”, ja vain Ted voi auttaa häntä. Lupaus rikkoutuu heti.
Oudoista noitaleikeistä homma siirtyy Alexandre Rockwellin ohjaamaan segmenttiin ”Väärä mies”. Tällä kertaa Ted osuu vahingossa keskelle avioparin bondageleikkejä. Aviomies Sigfried (David Proval) on sitonut hehkeän vaimonsa (aina yhtä ihana Jennifer Beals) tuoliin ja tukkinut tämän suun, koska vaimo puhuu niin roisia juttuja. Tietenkin Ted sotkeentuu hommaan mukaan, ja muutama hauska käänne on luvassa.
Seuraavaksi tulee Rodriguezin pätkä ”Häiriköt”. Mustaa huumoria on ruudussa mukavasti, kun Antonio Banderasin näyttelemä hemmo lähtee vaimoineen juhlimaan, ja jättää lapsensa Tedin valvottavaksi, vaikka Ted onkin paikan ainoa työntekijä. Ja kylläpä vekarat ovatkin villejä: kuvioissa pyörivät mm. huoran ruumis, huumeneulat, viini ja tupakka… alle 10-vuotiailla siis! Parit naurut kieroutunut kohellus pakostakin aiheuttaa. Hauska aikakytkös syntyy edelliseen segmenttiin, kun perheen tyttö soittaa toiseen huoneeseen kysyen: ”…Onko siellä ruiskuja, halusin tietää kuuluuko ne huoneen hintaan?” ja vastaus on sama, jonka Sigfried esitti aiemmin puhelimen soidessa ”Ruiskuja täällä ei ole, vaan helvetin iso ase!”. Kyllä nämä hemmot taitavat aikaleikittelyn.
Viimeisenä onkin vuorossa itse aikaleikittelymestari Tarantinon segmentti, jossa Hollywoodstarat (mm. Tarantino ja Willis) juhlivat hotellin parhaassa huoneistossa. Ted on jo aivan rikki, ja starat ne vain tahtovat juoda shampanjaa ja leikkiä wokkiveitsillä. Voittekin jo arvata mitä Tarantino on asetelmasta loihtinut.
Neljä huonetta on valtavirrasta poikkeava ja mustaa huumoria henkivä teos. En suosittele mihinkään lastenjuhliin ainakaan, mutta kyllähän tämän muuten katselee montakin kertaa. Kiva pikku yhdistelmäleffa julkimoilla höystettynä, ja ainoastaan avaussegmentti on ala-arvoinen, muut melko mainioita.
