Harlemilaisen gangsterin, Bumpy Jonasin (Moses Gunn) tytär on kaapattu. Bumpy ei ole poliisin kanssa hyvissä väleissä ollen parittaja ja huumekauppias, joten yksityisetsivä John Shaft (Richard Roundtree) saa ruveta välittäjäksi ja löytää tytär. Poliisin mukaan alueella on kehittymässä jengisota Bumpyn ja mafian välille ja luutnantti Androzzin (Charles Cioffi) mukaan se näyttäisi mustien sodalta valkoisia vastaan ja johtaisi kaaokseen. Tarpeellista apua Shaft saa Ben Bufordin (Christopher St. John) johtamilta separatisteilta ja luonnollisesti loppu on onnellinen kaikkien osapuolien paitsi mafian kannalta.
Blaxploitaatio-leffojen keihäänkärkenä toiminut Shaft ei ehkä juoneltaan ja toteutukseltaan ole mitään ihmeellistä. Mukana on pahoja ja hillityn pahoja gangstereita, poliiseja ja niiden välissä palloileva sankari. Gordon Parks ohjaa laadukkaalla otteella pitäen rytmin tehokkaana, mutta valitettavasti mukaan on eksynyt pari juonen kannalta kyseenalaisen tarpeetonta lisäkohtausta.
Todellinen valtti on ikoninen päähenkilö. Richard Roundtree tulkitsee Shaftin ehdottoman kovana ja itsepäisenä oman tiensä höyryjunana joka ei siedä uhkailuja tai kiristystä keneltäkään. Karhean asenteen vastapainona on mukana ehtaa charmia, karismaa ja diplomaattista taidokkuutta ja tasapuolisuutta. Lyhyesti sanoen suoritus on täyttä rautaa ja sovelias sankarille joka pystyy olemaan hyvissä väleissä esivallan valkonaamojen kanssa kuten myös Harlemin kelmien.
Muu kaarti on auttamatta Roundtreen varjossa myös fyysisesti, mutta hyvää työtä sieltäkin löytyy. Moses Gunn omaa jotain rikollisen omaa eettistä ajattelua ja Christopher St. John on juuri sopivan kiihkeä rooliinsa.
Juoneltaan Shaft on melkoista huttua, ellei jopa kliseinen, mutta erinomaisen tehokas päähenkilö pitää viihdearvon hyvänä.
