Mies (Robert Redford) on Intian valtamerellä purjehtimassa. Yksin. Eräänä aamuna veneeseen on osunut kontti ja se on vahingoittunut. Se on alku hyvin yksinkertaisen päämäärän toimintaelokuvalle minkä aikana mies kokee vastoinkäymisiä ja onnistumisiakin. Koko ajan hänen elämäänsä uhkaa valtameri isoudellaan mitä vastaan mies ei voi muuta kuin sinnitellä.
J.C. Chandor ohjaa ja käsikirjoittaa elokuvaa missä on vain yksi henkilöhahmo ja dialogirivien määrä on vähäinen. Se ei haittaa ollenkaan kuvakerronnan tuodessa katsojan keskellä säälimätöntä eloonjöömistaistelua mikä ei edes ole aktiivisesti vihamielisiä voimia vastaan. Valtameri itsessään on täysin puolueeton voima jonka ansiosta mies joutuu ponnistelemaan aluksi veneessä ja lopulta pelastuslautalla. Kaikki vaikeudet ovat täysin loogisia tilanteeseen nähden ja mies vastaa niihin rauhallisella päättäväisyydellä ja turvautuu lopussa epätoivoisimpaan tekoon yhä puolueettoman valtameren ruvetessa kuriiriksi.
Robert Redford on mies. Hän on jostain syystä merellä ja tämän elämässä on ollut epäonnistumisia joista hän ei ole ylpeä. Valtameren välinpitämätöntä voimaa vastaan hän kuitenkin painii sinnikkäästi, mutta ehtymätöntä piittaamattomuutta vastaan ei voi voittaa loputtomiin. Ankara tilanne kuitenkin kiskoo esiin hyvin perustavia tunteita.
Elokuvallisen minimalismin mestariteos on nimestään huolimatta ylistys toivolle ja sitkeydelle. Valtameren voima on suunnaton, mutta se ei ole vaaraksi ilkeyttään ja noudattaa omia sääntöjä ja lainalaisuuksiaan joista ihminen voi jopa hyötyä. Elokuvan raaka pelkistyneisyys kuitenkin estää sitä olemasta täysin varaukseton mestariteos. Valtameri kulkee miehen yli ja tämä voi vain kestää.
