W.C Fields on enemmänkin käsite kuin aktiivisesti muistettu koomikko, mutta saman voi sanoa lähes jokaisesta äänielokuvan alkuaikojen koomikosta. Yleinen mielipide esittää Fieldsin esittämät hahmot pahansisuisina perhehelvetin patriarkkoina joiden auktoriteetti on melkoisen kyseenalainen. Tämän esimerkin perusteella mielikuva on melkoisen tarkka kuvaus Fieldsin koomisesta tyylistä.
Harold Bissonette (W.C Fields) on siis sekatavarakauppias minkä elämää sanelee vaimo (Kathleen Howard) ja riesana on myös kaksi lasta: Norman (Tommy Bupp) ja Mildred (Jean Rouverol) jotka antavat oman lisäyksenä perhehelvettiin. Juoni on ohut, mutta se täyttää tarkoituksensa mainiosti ja se tarkoitus on luoda silkkaa piinaa päähenkilölle. Kaikki olosuhteet ovat Haroldia vastaan ja siitä Fields repii paljon irtovitsejä kovalla tahdilla. Poliittista korrektiutta ei myöskään ole mukana sillä sokea ja kuuro herra Muckle (Charles Sellon) on luonnollisesti tuhokone. Jopa parranajo muuttuu silkaksi koettelemukseksi ja kun luulee että nyt piina loppuu niin se vain yltyy entistä pahemmaksi.
Kaikki menee pieleen, irtovitsejä piisaa ja kaikki piinaa vähemmän pidettävää päähenkilöä ja loppukin on onnellinen. Vanha, mutta nautittava komedia.
