Vanhentunut ja paisunut Rutger Hauer näyttelee ATK-vastaisuudella rehentelevää vanhan ajan kyttää. Äijä päätyy tutkimaan ohjelmistotalomurtoa reilun parikymppisen näpsäkän ATK-orientoituneen kimulin kanssa. Duurisävyistä sanaharkkaa riittää Rutgerin ja kimulin välillä. Vanhaa kettua pannaan halvalla kun tämä ei näytä tietävän maailmanmenosta mitään.
Ohjelmistotalomurto muuttuu suuremmanluokan caseksi. Rosmot saavat selville, että paikalta paennut iltatyöläinen on viihtynyt työpaikallaan yökaudet kehitellessään uuden tyyppistä, murtovarmaa salaustekniikkaa. Yhden disketin ympärillä pyöritäänkin tämän jälkeen reilu tunti. Disketti sisältää tietty tuon mullistavan softan, joka vaihtaa sekunnin välein koodiavainta satelliitin välityksellä… kullostaapi aika hurjalta, mutta mitäpä ei ihminen (lue Hollykylä) keksisi.
Pahat pojat pukeutuvat mustiin ja ajelevat mustilla kulkuvälineillä. Nörttiporukka on nuorta ja vähän vinksahtanutta. Rutgerilla on kunnon etsivän tapaan ruskea kulahtanut nahkatakki. Leffassa ei siis ainakaan mene missään vaiheessa sekaisin kuka on kukin.
Nykypäivän Rutger Hauerista ja erityisesti tästä leffasta tulee väkisinkin mieleen Charles Bronsonin toimintapläjäykset. Jotain samaa Rutgerissa alkaa olemaan kuin Charlesin toimintapäivissä. Rutger on tullut nähtyä yleensä aina jonkin sorttisessa keskitasoa kökömmässä äksönileffassa, tosin vain huomattavasti nuorempana. Tämäkään leffa ei uraputkeen pahemmin poikkeusta tee. Rutgerista tulee vielä kunnon toimintavaari, jos heppu malttaa terveenä pysyä.
