Sarjassamme ”elokuvat, joita saa metsästää ihan indiana jonesina ties mistä puskasta” esittelen tällä kertaa Berkeley Squaren aaveen. Tämä likemmäs satavuotias fantasialeffa on monen modernimman tieteisviritelmän (ja miksei siis myös fantasiakertomuksen) isotaatto.
Ikäänsä nähden rainavanhus on säilynyt kohtalaisen hyvin. Berkeley Squaren aaveessa tarinan rytmi on rauhallinen, mutta ei laahaava. Eikä tarinaa ole tuhrittu hokkuspokkus-efekteillä. Mitä nyt hiukan gongia kumautellaan ja savuhattaroita tussautellaan, mutta niiden sijasta katsojan on selvästi haluttu ihastelevan tarinaa ja nättejä 1700-luvun pukuja. Näin ollen Berkeley Squaren aave onkin parhaimmillaan (ja pahimmillaan) kuin teatterin lavalle rakennettu näytelmä. Teatteriin sen juuret itse asiassa kuuluvatkin, mutta tällä kertaa siinä ei ole mitään hävettävää. Tarina on fantasiaksi hyvin kirjoitettu, pienistä puitteistaan ja puutteistaan huolimatta jännittävä ja kiehtova. Näyttelijöiden ilmaisu ja elokuvan dramaturgia on 1930-luvun tyyliin kuuluen nykyistä kulmikkaampaa, mutta hyvä tarina pyöristää kulmia.
Elokuvan päähenkilö tekee aikamatkan 1700-luvulle. Matkaajan nimi on Peter Standish (Howard, miltei loistavimmassa vedossaan). Hän ei tee matkaansa millään koneenmollukalla. Standish on lukutoukka, joka pakenee epäaitoa rakkaussuhdettaan sukuhistoriikkiinsa ja vakuuttuu voivansa vaihtaa maisemaa ajan sisällä. Naksahtaako miehen päässä vai ei, se on katsojan harkinnassa. Joka tapauksessa Standish löytää itsensä kohta yli sadan vuoden päästä nykyisyydestään. Menneisyys havahduttaa, sillä Standishin roolina on sielläkin esittää muka-rakastunutta miestä. Rooli istuu heebon päälle yhä huonommin ja vaarantaa samalla hänen tulevaisuutensa.
Berkely Squaren aaveen ohjaaja, syntyjään skotlantilainen Frank Lloyd, ohjasi ennen tätä aikansa pientä hittiä mm. liudan mykkäelokuvia. Silti ei voi väittää, etteikö Berkeley Squaren aave olisi täysverinen äänielokuva. Ennen ohjausuraansa Lloyd työskenteli näyttelijänä. Palkintoja Lloyd sai tiettävästi kuitenkin vain ohjauksistaan. Toinen hänen Oscareistaan tuli Berkeley Squaren aaveen kanssa samana vuonna valmistuneesta Noel Coward -filmatisointi Cavalcadesta.
