Vares (Veijonen) on epämääräinen, laillisuuden rajoilla heiluva ongelmien ratkaisija. Hän suoritti oikeustieteellisessä kahdeksan OV:tä kuudessa vuodessa. Hänelle viina maistuu ja elämä potkii päähän. Mikko Koitere (Edelmann) on kova poliisi, jolla on inhimillisiä heikkouksia. Pääasiassa ahneus. Hänellä on myös vaimo ja lapsi.
Antero Kraft (Tommila) on vankilassa kavalluksesta. Hän kuitenkin karkaa morsiamensa Eevan (Malmivaara) kanssa ja lähtee hakemaan kavaltamiaan rahoja. Vares sotkeutuu tilanteeseen ja joutuu monitasoisen petollisuuden ja vaaran vyyhteen.
Vares on hyvä elokuva. Se viihdyttää ja omaa muutamia todella herkullisia henkilöhahmoja. Jopa yleensä niin ärsyttävä Jasper Pääkkönen vetää hyvän suorituksen Pizzapoikana, joka saa maistaa luotia. Hyvin moni henkilö koko elokuvassa saa maistaa luotia ja veri lentää kiitettävällä tavalla. Väkivalta ei ole siistiä ja steriiliä Hollywood-hömpän tavoin vaan raakaa menoa, missä henki ja terveys on höllässä.
Aleksi Mäkelän ohjaus on ammattitaitoista ja Pekka Lehtosaaren käsikirjoitus sisältää hienoa dialogia, vaikka henkilöhahmot jäävät ohuiksi. Tapahtumat etenevät huimalla nopeudella, mutta onneksi hyvä dialogi pitää kohtauksia kasassa
Pääroolia vetävä Veijonen on enemmänkin kommentaattori ja selostaja kuin varsinaisten tapahtumien keskipisteenä. Myöskään Tommilan suoritus karskina vankilakundina, jota riivaa stressi ei ole mitään huonoa katseltavaa. Omalla tavalla kompleksisin hahmo on Edelmannin esittämä Koitere, jonka velvollisuudentuntoa poliisina ja korruption luomaa uskollisuutta käsitelölään hyvin. Hahmo jää valitettavasti liian ohueksi, kuten kaikki muutkin hahmot.
Vares on viihdyttävä ja väkivaltainen elokuva, mikä toimii pääasiassa erinomaisen dialoginsa varassa, vaikka tekninen toteutus on myös korkeaa luokkaa.
nimimerkki: Jurpo
