Häikäisevän hipillä videokannella varustettu “Joe” on Andrew Lloyd Webberin ja Tim Ricen värkkäämä musikaali. ”Joe” oli Lloyd Webberin varhaisia hittejä, yksi Jesus Christ Superstarin ja Catsin tavoin kuuluisuutta tuonut show. Kuten Superstar, myös tämä laulukimara pohjautuu peräti Raamattuun. Katsojan ei silti pidä pelästymän – ”Joe” on kaikkea muuta kuin gospel-kitarointia tai ryppyotsaista virrenveisuuta. Se on pikemminkin kuin… häiriintynyt unikuva kananmunankeltaisesta autiomaasta Rocky Horror Picture Show’n kenovinolla tunnelmalla.
Tim Ricen sanoitus on leikkisä ja mieleenpainuva. Sen ja Lloyd Webberin kursailemattomien sävelten liitto vie eteenpäin tarinaa, joka kertoo Josephista ts. Joosefista (Osmond). Joseph, kuten tunnetaan, oli yksi Jacobin (Attenborough) pojista ja isänsä suosikki. Josephin suosimiseen kyllästyneet veljet lavastivat nuorukaisen kuoleman ja Joe-poika päätyi orjaksi Egyptiin. Joella kuitenkin oli lahja, jota hän saattoi hyödyntää ahdingossaan: hän osasi tulkita unia.
Tallenne on kirjottu jo lähes jokaisessa halpasarjassakin käytetyillä efekteillä. Se ei oikeastaan haittaa, sillä ”Joe” kuuluu enemmän teatterin kuin varsinaisen elokuvan maailmaan. Tämä tarkoittaa sitä, että musikaalin voisi odottaa olevan jopa suora teatteritaltiointi, jollaiselta sitä edeltänyt Lloyd Webberin Catskin lähes näytti. Esiintyjät kuitenkin ovat näkymiä tärkeämmät. Perinteisen musikaalin vaatima suureleisyys on tässäkin tekeleessä voimissaan, eikä asiassa ole mitään urputtamista. Oikeastaan elämöinti vain parantaa viestinkulkua, sillä ainakaan Joen VHS-versiota ei ole tekstitetty suomeksi.
Pätkän esiintyjät ovat alansa huippuja. Joen tarinaa kertoo ihastuttava Maria Friedman, joka on kuin Shakespearen Myrskyn Ariel – jos pieni liioittelu sallitaan. Itsenään Joena nähdään laulajana muutenkin kunnostautunut Donny Osmond, jolla riittää huumorintajua sekä bodya patsastella ilman paitaa, joemaisen kaameassa tekotukassa. Ulkonäöstään huolimatta hän onnistuu saamaan tunnetta melankoliseen Close Every Door to Me-biisiinkin. Musikaalissa esiintyvät myös Joan Collins ja Richard Attenborough, joista kumpikaan ei onneksi laula pitkään. Collins tosin sopii ulkonäkönsä puolesta op-taidetta matkiviin kulisseihin imuttelemaan savuketta. Muista sivuosaesiintyjistä mieleenpainuvin on Gerry McIntyren Judah, jonka reggae-osuus nappaa mukaansa heti alettuaan. Kokonaisuutena mukava pakkaus, mutta monelle ehkä turhankin värikäs.
Huom! VHS:n kannessa mainostetaan videon sisältävän myös Making of -dokumentin. Sellaista nauhalla ei kuitenkaan ole.
