Albert Speer (Sebastian Koch) on arkkitehti. Hän esittää lavastuksensa johtavaan asemaan päässeen puolueen, NSDAP:n johdolle ja se hyväksytään. Se miellyttää suuresti Hitleriä (Tobias Moretti) ja Speer saa lisää rakennustehtäviä joista hän suoriutuu erinomaisen taidokkaasti ja vielä ennen määräaikaa. Moinen kyvykkyys ei jää hyödyntämättä, sillä sodan aikana Hitler nimittää hänet edesmenneen Fritz Todtin seuraajaksi kaikissa tämän viroissa ja myös niissä Speer osoittaa todellista kyvykkyyttä. Sillä kertaa organisaattorina ja käytännönläheisenä toimijana. Sota päättyy Speerin estäessä parhaansa mukaan SS:n riehujia tuhoamasta saksalaisten mahdollisuuksia jäädä eloon sodan jälkeen ja hänet saadaan kiinni ja seuraa ankara oikeudenkäynti ja sen seurauksena hän saa 20 vuotta vankeutta Spandaussa. Ne kuluvat erilaisia projekteja toteuttaen ja hän pääsee pois minuutilleen ja koko tämän ajan on Gretel (Dagmar Manzel) ollut uskollisesti mukana. Juonen kaikki tapahtumat ovat kylläkin luettavissa historiankirjoista ja muista vähemmän viihteellisistä lähteistä.
Saksalaista tuotantoa oleva Speer und er toimii tehokkaana yhdistelmänä taidokkaasti dramatisoitua historiaa ja myös dokumentaarista kerrontaa. Draama käy dialogia silminnäkijöiden ja asiantuntijoiden kanssa joissa on paitsi Speerin omat lapset Albert, Hilda ja Arnold myös historioitsija Joachim Fest ja elokuvaohjaaja Leni Riefenstahl. Arkkitehtinä kunnostautunut Albert esittääkin asiantuntevan näkemyksen isänsä Hitlerin laskuun suunnittelemista rakennuksista.
Nimiroolien Sebastian Koch ja Tobias Moretti tekevät työnsä laadulla ja ammattitaidolla. Moretti on erityisen vakuuttava terveenä ja hyväkuntoisena Hitlerinä joka suhtautuu Speeriin suurella kunnioituksella ja ihailulla. Samoin Speerin suhtautuminen Hitleriin on yhdistelmä palvontaa lähentelevää omistautumista ja silti ammattitaitoista. Selkeästi on huomattavissa, että heidän välillään ei ollut pelkkää ammatillista suhdetta, vaan oikeaa ystävyyttä jos sellaisesta uskaltaa puhua.
Yli neljän tunnin mittaisena Speer und er tuppaa olemaan hivenen ylipitkä varsinkin alussa missä dokumentin ja draaman rytmi hakee vielä paikkaansa, mutta Nürnbergin oikeudenkäynnin ja Spandaun häkkiajan dramaattisuus kompensoi hidasta alkua ja on samalla huomattavissa kuinka autenttiseen jälkeen tekijät ovat pyrkineet ja myös päässeet. Saksalaiset puhuvat saksaa puhuessaan saksaa ja sama pätee myös kaikkiin muihin kielellisiin detaljeihin. Erityisesti viimeinen episodi Spandaussa on vahvaa kerrontaa Speerin sopeutuessa ankaraan kuriin ja järjestykseen mikä vankilassa vallitsee ja kuluttaessa aikaansa mm. salakirjoittamalla muistelmia ja päiväkirjoja, kävelemällä maailman ympäri ja rakentamalla puutarhan ja välissä on hänen päästettävä liika höyry pois. Lopulta, 20:n vuoden jälkeen ja kävelymatkan vietyä hänet Persian, Intian ja Pohjois-Amerikan kautta Guadalajaraan, Meksikossa vain rajoitetusti perhettään nähnyt mies pääsee vapauteen ja Spandauhun jää vain yksi vanki, Rudolf Hess (Andre Hennicke). Traagisena ironiana voi kutenkin sanoa että 20:ssä vuodessa hän oli kasvanut eroon perheestään ja päinvastoin.
Kokonaisuus on varmaa saksalaisten laatutyötä. Hyvät näyttelijäsuoritukset, vahva tarina ja erinomaisesti toteutettu autenttisuus luo hyvän tarinan miehestä joka loppujen lopuksi on yhä arvoitus kaikille jotka hänet tunsivat.
