Aamun voi aloittaa monella tapaa. Harvoin sitä aloitetaan leffalla, mutta kun edellisenä iltana on tullut äärimmäisen mielenkiintoinen filmi, joka meni päällekäin Suomen maajoukkueen jääkiekko-ottelun kanssa, niin ei puhettakaan siitä, etteikö päivä tällöin alkaisi ko.leffan kanssa. Näin kävi minulle.
Ja mukavaahan se on päivä aloittaa hyvän leffan kanssa! Hieman tosin pelotti, sillä nähtyäni juuri Peckinpahin Hurjan joukon, odotukset tätä filkkaa varten olivat niin korkealla, että pelkäsin pettyväni. Onneksi ei tarvinnut.
Entinen lainsuojaton nimeltä Pat Garrett ryhtyy sheriffiksi. Hänen alueellaan asustaa hänen entinen ystävänsä, nuori karjavaras nimeltä William Bonney, paremmin tunnettu Billy the Kidinä. Garret vangitsee Kidin murhasta, mutta tämä pakenee pistäen samalla lihoiksi muutaman apulaissheriffin. Näin alkaa ajojahti, joka johtaa lopulliseen välienselvittelyyn…
Hurjan joukon tasolle Pat Garret ja Billy the Kid ei ikinä yllä, mutta hieno lännendraama on silti kyseessä. “Bloody” Sam Peckinpah keskittyy tällä kertaa enemmän henkilöhahmoihin kuin väkivaltaan, vaikka jälkimmäistäkin kyllä löytyy. Käsikirjoitus on hidastempoinen, mutta kiinnostava, eikä leffa tylsistytä missään vaiheessa. Toimintakohtaukset taas rullaavat luotijunan vauhdilla ja ovat kovin todenmakuisia sekä tyylikkäitä, hidastuksia on nääs taas riittämiin. James Coburn heittää oikein hyvän roolin Pat Garrettinä, ja laulajana paremmin tunnettu Kris Kristofersson on kuin luotu Kidin osaan. Bob Dylanillakin on rooli, joskin hänen hahmonsa jää hieman irtonaiseksi, eikä oikeastaan liity tarinaan. Dylanin käsialaa on myös pläjäyksen erinomainen soundtrack, jonka kruunaa klassikoksi noussut “Knockin’ on heaven’s door”. Kappale sopii kohtaukseensa täydellisesti, ja tämä kyseinen kohtaus, lyhyydestään huolimatta, on taas sellaisia täydellisesti rakennettuja kohtauksia, jotka todistavat Peckinpahin mestarillisuuden.
Pat Garrett ja Billy the Kid on varmoin ottein tehty äijäwestern, jota suosittelen länkkärifaneille ja draaman ystäville. Kyseessä on perhanan hyvä pläjäys, joka varmasti kestää monta katselukertaa.
