Vuonna 1997 ilmestynyt hyönteiskauhupätkä Mimic oli ihan kelpo veto isoja ötököitä ja säikyttelyä kaipaaville. Jatko-osa piti tietenkin purkittaa ja se tulikin ulos vuonna 2001. Lähtökohdat olivat tyystin erilaiset kuin edellisessä osassa. Lähes kaikki ohjaajaa myöten oli vaihtunut, pääosanesittäjistä puhumattakaan. Kokemuksesta voidaan sanoa, ettei tällainen vaihtuvuus tekijätiimissä yleensä tee hyvää jatko-osan kannalta. Mimic 2 todistaa tätä väitettä melko hyvin.
Elokuvan juonesta nyt hieman. Hyönteistutkija Remi Panos (Alix Koromzay) elelee melko normaalia elämää, jonkinasteisia ongelmia löytyy sekä miesten sekä koulutyön parista. Pian lähistöllä alkaa yllättäen tapahtua kummia ja ruumiita löytyy, ilman kasvoja. Tapauksia alkaa tutkimaan rikosetsivä Klaski (ärsyttävä Bruno Campos) ja myöhemmin myös puolustusministeriö sekaantuu vyyhtiin. Ja eipä aikaakaan kun Remin koululla alkaa tapahtua.
Ensimmäiset puoli tuntia elokuva yrittää ilmeisesti syventää henkilöiden taustoja yms. juonen kannalta turhaa. Harmi, että se on tehty heikonlaisesti. Dialogi on kliseistä ja typerää, eikä henkilöihin oikein voi samaistua. Vähemmän tärkeät sivuhenkilötkin roikkuvat vaan mukana, heistä ei saa mitään irti. Näyttelijöiden tasosta kertoo myös se, että pikkupoika Gaven E. Lucasin suoritus voidaan nostaa jopa kärkeen. Koromzay olisi saanut panostaa roolihahmoonsa enemmän ja Muodon vuoksi -sarjasta tuttu Campos onnistui lähinnä vain hammastikun pureskelemisessa.
Elokuvan päätarkoitus lienee tuttu jo aiemmasta osasta – eli säikyttely. Heti alkukohtaukseen on pyritty luomaan jännittävää tunnelmaa, mutta se lässähtää kuin pannukakku aiemmin mainitsemaani pitkästyttävään hömppään. Sen jälkeen päästään kuitenkin “tositoimiin.” Ihmisiä jahtaa tällä kertaa jonkinlainen ihmismuurahaistermiittitorakka, minkä oli varmaan tarkoitus olla pelottava, mitä se ei missään tapauksessa ollut. Sääli, sillä se olisi ollut ihan olennainen lisä tähän kauhupätkään. Myös tavanomaista pelottelua on elokuvassa harmittavan vähän. Tämän sijasta loppupuoli leffasta tarjoaakin vain päätöntä säntäilyä pimeässä koulussa, ei pelon tai järjen hiventäkään. Ärsyttävyyspisteitä lisäävät muun muassa perin ontuva huumori sekä typerät ratkaisut muutaman henkilön kohtalon suhteen. Ikään kuin siinäkään ei olisi vielä ollut tarpeeksi, sillä loppukohtaus vesittää elokuvan lopullisesti.
Lopulta jäljelle jää vaan ykkösosan halpa kopio, jonka jokaisella osa-alueella mennään enemmän tai vähemmän metsään. Mikään maailman huonoin elokuva tämä ei ole, muttei myöskään kovin kaukana siitä. Jatko-osan jatko-osaa (eli siis kolmatta) tulen tuskin koskaan näkemään.
