Spielbergin elokuvat ovat pääasiassa historiaa kaunistelevia, ajatusmaailmaltaan mustavalkoisia fantasiahömppäkuvauksia, jotka ovat varustettu laadukkaalla ulkokuorella. Ukon uralla on kuitenkin sattunut vastaan säännön vahvistavia poikkeuksia. Herran ensimmäinen teatterikierrokselle päässyt Kovat ratsastajat -pläjäys kuuluu näihin piristäviin poikkeuksiin. Ennen satusedän ammattia Spielberg oli nimittäin taitava jännityksen luoja ja teki hienoja jännityselementeillä varustettuja leffoja. Kovat ratsastajat on vauhdikas, jämäkkä, realistinen ja sopivan karu road movie. Ei tätä voi kutsua epätasaisen Spielbergin parhaimmaksi kutsua, mutta hyväksi aloitukseksi kuitenkin.
Goldie Hawn on hurjan hyvä, varsinkin verrattuna hänen nykyiseen uraansa. Yleensä komediallisiin leffoihin paremmin mielettävä Hawn näyttelee varsin riipaisevasti kovia kokenutta Lou Jean Poplinia, joka haluaa poikansa itselleen vankilareissun päätyttyä. Valtio on kuitenkin antanut lapselle uuden perheen, joten Lou Jeanin pitää sortua kovempiin otteisiin. Hän pakottaa miehensä karkaamaan vankilasta ja pakomatkalla he kaappaavat nuoren maantiepoliisin matkalle mukaan. Sitten joukko poliiseja lähtee heidän perään, mutta koko Yhdysvallat on heidän puolellaan. Matkan aika he tapaavat useita “faneja”, jotka kannustavat heitä pitämään kiinni oikeuksistaan.
Elokuvallisesti Kovat ratsastajat on laadukasta 1970-luvun työtä, mutta yksi asia pistää silmään pahasti. Se asia on rikollisuuden ihaileminen. Elokuva tekee päähenkilöistään, rikollisesta avioparista, suuria sankareita. En tiedä, miten tuolloin aikoinaan tämä tositapahtumiin pohjautuva leffa otettiin vastaan, mutta itse en voi käsittää sitä, miten nämä henkilöt voisivat olla sankareita. He ovat selvästi tilanteessa, jossa he eivät voi itse pitää huolta lapsesta eivätkä he ajattele ollenkaan lapsen parasta.
Jos tämän seikan unohtaa, niin Kovat ratsastajat on varsin rautainen ja jännittävä road movie ajalta, jolloin niitä osattiin vielä kunnolla tehdä. Syksyiset maisemat luovat hienosti tunnelmaa. Tahti laahaa välillä eikä pläjäys muutenkaan ole mikään kummoisempi, mutta ihan toimivaa elokuvataidetta kuitenkin. Sisältää muutamia varsin hienoja kohtauksia, mistä kiitosta. Ei se Teppo aina mikään pelkkä satusetä ollut, vaan osasi tehdä myös realistista jännitysdraamaa, mikä tuli todistettua nyt uudestaan Münchenin kohdalla.
Näyttelijäkaarti tekee hyvää työtä, jopa Goldie Hawn pärjää vakavammassa roolissa. Parhaimman roolityön tekee kuitenkin pahaan välikäteen joutuvaa maantiepoliisia tulkitseva Michael Sacks.
