Etelä- ja Pohjois-Korean tiukasti vartioidulla rajalla sattuu pienimuotoinen ammuskelu, jossa haavoittuu niin pohjois- kuin eteläkorealaissotilaitakin. Tätä tapausta tuodaan tutkimaan sveitsiläinen nainen, jonka isä on kotoisin Koreasta. Kukaan ei tunnu olevan erityisen yhteistyöhaluinen selvittämään, mitä rajalla tapahtui. Totuutta ruvetaan sitten puimaan niin eri näkökantojen kuin takaumien kauttakin.
Viimeistään Oldboystä suuremmillekin massoille tutuksi tullut Chan-wook Parkin ohjaaama Joint Security Area on varsin toimiva ja kelpo trilleridraama. Elokuvan juoni ei pidemmän päälle ole kovinkaan omaperäinen (ainakaan lähtökohdista), mutta silti elokuva esittää monia mielenkiintoisia pointteja, sekä hyviä hahmoja. Käsiteltävä aihe on melko vakava, mutta hieman kieroutunutta huumoria (enkä tarkoita mitään Takashi Miike-huumoria, vaikka Aasian suunnilla liikutaankin) tarjoillaan silti sopivasti keventämään tunnelmaa. Tällä kertaa se on hyvin onnistunutta ja sopii elokuvan yleisilmeeseen, eikä tunnu läheskään yhtä väkinäiseltä kuin Hollywood kolleegoidensa toilailut. Pähkinänkuoresa voidaan siis sanoa, että käsikirjoitus toimii hyvin, niin henkilöiden kuin itse tarinankin tiimoilta. Aikajanoilla hypitään ihan metkasti ja tämä saattaa ainakin alkuunsa hieman jopa sekoittaa katsojan päätä. Muutenkaan asioita ei selitellä erityisemmin vaan katsojan on oltava valppaana kokoaika. Katsojaa ei siis aliarvoida, kuten monissa Spielbe…köhöm.. Hollywood-ohjaajien tuotoksissa.
Vaikka aasialaisista elokuvista olenkin kiinnostunut, täytyy tunnustaa, että suurin syy koko leffan katsomiseen oli ohjaaja Chan-wook Park ja täytyy tunnustaa, etten pettynyt ollenkaan. Oldboyssä ohjaaja todisteli jo lahjojaan ja varsinkin Parkin kaikenmaailman kamera-/kuvakulmakikkailut ovat minun makuuni, eikä näitä ohjaaja pihtaillut Joint Securityssäkään. Musiikit osuvat täydellisesti hienoihin kuviin ja luovat täydellisen kokonaisuuden. Silti mitenkään erityisen hienoja yksittäisiä kohtauksia ei jäänyt mieleen, kokonaisuus oli vaan niin pirun komea.
Park hallitsee myös hyvin henkilöohjauksen ja rooleihin on sattunut löytymään hyvät näyttelijät. Ehkä pientä ylinäyttelyä on ilmassa, mutta se taitaa olla aasialaisissa leffoissa enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Kerronta saadaan myös pidettyä näppäränä, vaikka alussa on pieniä starttivaikeuksia, eikä katsoja meinaa tempautua mukaan. Loppua kohden elokuva käy silti vain mielenkiintoisemmaksi ja paremmaksi. Elokuvan loputtua onkin oikeastaan melko haikea olo – tulipa vaan nähtyä jotain niin upeaa. Mikään toimintaleffa Joint ei ole. Kyllähän pyssytkin paukkuvat ja verta lentää ihan kiitettävästi, mutta heikkohermoistenkaan ei kannata jättää leffaa väliin.
Aivan täydellinen elokuva Joint Security Area ei kuitenkaan ole. Alussa esiintyy pientä nihkeilyä ja muutamat hahmotkin (enkä tarkoita nyt “päänelikkoa”) jää hieman yksiulotteisiksi. Kyllähän jotain pikku marisemista löytyisi lisääkin, mutta kokonaisuus on silti nautittava eivätkä nämä seikat pääse liikaa syömään elokuvan muuten hyvää yleisilmettä.
nimimerkki: Siperia Jones
