Ryske kovenee, järki vähenee ja muumiostooria kelataan uudelleen. Siinä on pähkinänkuoressa Muumion paluu. Ykkösosan mystisyyttä henkinyt meininki on hiukan kärsinyt, mutta silti ötököitä ja vitsauksia virtaa ruudussa kiitettävästi.
Brendan Fraser sankaroi tuttu pöljä katse kasvoillaan ja Rachel Weitz näyttää yhtä kauniilta kuin ennenkin. Heidän näyttelemällänsä sankariparilla (Rick & Evelyn) nyt oma penska Alex mukana seikkailussa, ja koko vyyhti käynnistyykin pojan leikittyä Anubiksen rannekorulla. Sitten yhtäkkiä ihmiskunta onkin tuhon partaalla, maat jyrisevät, ja itse suuren Skorpionikuninkaan joukkojen nousuun on aikaa viikko! Kiirettä siis pitää, ja kirottuja esineitä sekä kuolemattomuutta on ilmassa enemmän kuin mitä ihmismieli tahtoo ymmärtää (älkää huoliko, kyllä ne aivot saa silti off-asennossa pitää).
Lopputaistelu on hienoa katsottavaa, ja efektiviidakko saa hetkittäin katsojan pauloihinsa. Silti TSH hoiti taistelunsa Peter Jacksonin komennuksessa paremmin. Yllättäviä ratkaisuja lopussa on jonkin verran, ja pienen hetken tarina näyttää päättyvän varsin onnettomasti. Mutta vain pienen hetken: vaikka leffassa sanotaan, että “Matka on kirjoitettu, ei määränpää.”, näyttää määränpää olevan kirjoitettu seikkailuelokuville turhan tyypilliseksi ja aah, niin autuaan onnelliseksi. No, mikäs siinä, emmekö me kaipaakin vaikeuksia voittavia hyviksiä, ja konekiväärillä sarjan metristä ohi ampuvia murentuvia pahiksia? Niitä tässä leffassa piisaa.
Kaiken kaikkiaan Muumion paluu on varsinainen sillisalaatti täynnä muinaisten aikojen mystiikkaa ja järjetöntä mäiskettä. Tämä muumioseikkailu on selkeästi edeltäjäänsä huonompi, mutta yhtä selkeästi parempi vuotta myöhemmin seurannutta The Rockin ympärille rakennettua Skorpionikuningasta. Vetäkää siitä johtopäätöksenne, itse annan kolme pojoa kertakäyttöviihteelle.
