Vatsalihakset kramppaavat, nauru rikkoo äänivallin ja happi meinaa loppua kesken.

30.7.2005 12:11

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Tais-toi!
Valmistusvuosi:2003
Pituus:85 min

Ihmisten pitäisi enemmän katsoa muitakin elokuvia kuin niitä, jotka tulevat Hollywoodista. Tässä on hyvä esimerkki siitä, monien muiden joukossa. Bongasin elokuvan videovuokraamon hyllyltä ja nappasin käteeni. Tuli katsottua onneksi.

Elokuva rakentuu kahden erilaisen lainsuojattoman miehen ympärille. Quentinin (Depardieu) ja Rubyn (Reno). Quentin joutuu vankilaan ryöstäessään pankkia. Ruby joutuu myöskin, ryöstäessään rahaa kuljettavaa autoa. Poliisit saavat selville, että Ruby työskentelee suuremmalle taholle ja pistävät hänet erikoistarkkailuun, Rubyhan on pesunkestävä gangsteri ja ei sano sanaakaan pomostaan. Sillä välin Quentin ärsyttää muita sellitovereitaan, joita hän saa muutaman päivän välein, pahaksi onnekseen sellitoverit eivät tajua, että vaikka on tyhmä mies niin ruista kyllä löytyy ranteesta. Viranomaiset saavat ajatuksen ja pistävät nämä kaksi samaan selliin. Heistä tulee ystävät, ainakin Quentinin mielestä. Pienten kommelluksien myötä kaksikko pääsee pois vankilasta mielisairaalan kautta ja pako alkaa. Rikollispomo Vogel (Jean-Pierre Malo), jolle Ruby työskentelee ei tykkää tilanteesta sillä Ruby on varastanut häneltä HITOSTI rahaa. Miesten perässä on siis kasa rikollispomon vasempia käsiä! ja viranomaiset. Pako alkaa.

Näyttelijäsuoritukset ovat hyviä. Depardiue onnistuu hyvin luodessaan roolihahmon tyhmänoloisesta varkaasta, joka on pohjimmiltaan lempeä ja ystävällinen. Reno puolestaan on sitä samaa vanhaa mitä olen tottunut näkemään. Niin sanotusti v*tun kova kundi, jonka ilmekkään ei värähdä. Muiden näyttelijöiden roolisuoritusten korostus ei mielestäni sovi kysymykseenkään, koska heidän esiintyminen elokuvassa on vähäistä.

Elokuva on erittäin hauska, sille saa nauraa niin paljon ettei sormet riitä edes laskuihin. Vatsalihakset kramppaavat, nauru rikkoo äänivallin ja happi meinaa loppua kesken. Päähenkilöt eivät onneksi ole mitään luonteettomia ja huonosti rakennettuja, ne ovat hyviä, erittäin.

Elokuva kertoo läheisyyden ja seuranpidon puutteesta. Quentinin henkilöhahmo pistää miettimään, oikea sympatiapallo. Ruby taasen muuttuu elokuvan aikana Quentinin johdosta. Karu, rujo ja rakastava mies kohtaa ystävällisen ja lempeän miehen vailla ystäviä ja ihmisiä.

nimimerkki: Sepimonsteri

Arvosteltu: 30.07.2005

Lisää luettavaa