Monet muusikot ovat ansainneet elokuvan saavutuksistaan musiikin saralla, eikä Jerry Lee Lewis suinkaan ole näistä ainakaan vähäisin. Paljon turhemmistakin muusikoista on tehty elokuvia. Jerry Leen uraa säesti vauhdikkaan pianorockin lisäksi skandaali, joka lähes tuhosi miehen uran, ainakin Amerikan ulkopuolella.
Jerry Lee Lewis imi jo nuorena poikana vaikutteita mustien kortteleiden tanssiklubeista, joissa tanssittiin ja soitettiin ”paholaisen musiikkia”. Mies olikin varsin taitava pianonpimputtaja 50-luvulla, jolloin teinit tykkäsivät enemmän kitaralla höystetystä rokketirollista. Sun Recordsin pomo Sam Phillips oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että saa Jerry Leen levyt myytyä ja tuostapa miehen ura pienten alkuvaikeuksien jälkeen ponkaisiki tähtiin, huolimatta biisien puolisiveettömistä sanoituksista.
Kun JLL:n ura oli kunnolla käynnissä, hän otti ja avioitui teini-ikäisen sukulaistytön kanssa. Amerikan eteläosissa tämä ei ilmeisesti ollut kovinkaan suuri tai mullistava asia, mutta muu maailma haukkoi henkeään paheksuen miehen tekoja. Miehen kansainvälinen ura oli vaakalaudalla, mutta musiikkihistoriaan perehtyneinähän me kaikki tiedämme miten siinä sitten loppujen lopuksi kävikään, siis ammatillisesti. Mies oli ja on yhä edelleen legenda.
Dennis Quaid vetää JLL:n roolin loistavasti. En voisi kuvitella ketään muuta kyseiseen rooliin. Winona Ryder esittää suloista sukulaistyttöä ja tekee sen ihan kohtuudella. Eihän tyttö ollut paljon teiniä vanhempi kun elokuvaa kuvattiin. Elokuvan juonessa ei luonnollisestikaan mitään mullistavia tapahtumia ole, koska kyseessä on enemmän tai vähemmän tarkka elämänkertaelokuva. Vauhdikaaalla ja hyvällä musiikilla säestettyä viihdettä on katojalle kuitenkin luvassa runsain mitoin, joten jos musiikkimaailma vähääkään kiinnostaa, suosittelen hankkimaan tämän filmin pikapuolin.
