Rushmore ei varmasti iske kaikkiin katsojiin. Se ei ole tavallinen hollytuote. Siinä on jotain omaperäistä, joka jaksaa kiehtoa. Ensimmäisen katsomiskierroksen jälkeen pidin tätä aika vaisuna esityksenä. Toisella kerralla pidin tästä jo hiukan enemmän, mutta kolmannella kerralla se iski ja kovaa.
Max Fischer (Jason Schwartzman) opiskelee eliittikoulu Rushmoressa. Hän on lahjakas oppilas, mutta koulun edelle menevät hänen monet kymmenet harrastuksensa (erilaiset kerhot ja näytelmien tekeminen). Max rakastuu opettaja Rosemary Crossiin (Olivia Williams). Myös Maxin ystävä herra Blume (Bill Murray) tutustuu samaan opettajaan ja samalla rakastuu häneen. Siitähän ei seuraa muuta kuin ongelmia.
Rushmore on älykäs kertomus rakkaudesta. Se alkaa hyvin hilpeästi ja tuo outo tunnelma pysyy melkeinpä koko elokuvan ajan päällä. Tunnelma on samaan aikaan hyvin huvittava sekä haikea. Ohjaaja Wes Anderson on oikeastaan nero. Sen todisti myös hänen myöhempi elokuvansa The Royal Tenenbaums. Andersonin ja Owen Wilsonin yhteinen käsikirjoitus on todella mainio ja se on yksi tämän leffan parhaista puolista.
Näyttelijät ovat melkein kaikki aivan mainioita. Jason Schwartzman pääosassa tekee oikein hyvää työtä ja samoin tekee aina loistava koomikko Bill Murray. Jälkimmäinen ansaitsi upeasta roolisuorituksestaan jopa Golden Globe-ehdokkuuden, eikä ollenkaan turhaan. Olivia Williams näyttelee aidonoloisesti, mutta jää ikävästi muiden näyttelijöiden jalkoihin. Maxin parturi-isänä nähtävä Seymour Cassel tekee pienen, mutta vahvan roolisuorituksen.
Rushmore – Akatemian älypää tarvitsee paljon keskittymistä, eikä se varmasti kolahda jokaiseen katsojaan. Sen huumori ei tuota röhönauruja, mutta hymy nousee suupielille. Huumori ei ole koheltamista, eikä sitä nykyisin totuttua alapäähuumoria, vaan jotain aivan ainutlaatuista. Täydellinen elokuva tämä ei kuitenkaan ole, mutta valtavirrasta poikkeava mukava piriste kuitenkin.
Kuten aikaisemmin mainitsin, niin kaikkia tämä ei varmasti miellytä. Minuun tämä kuitenkin iski. Sen toteutustapa on niin mainio, etten voi olla pitämättä tästä. Veijarimaisuutta ja melankolista meininkiä yhdistelevä leffa iski ainakin minuun. Tunnelmaa ei kaada mikään. Tämä sai minut odottelemaan innolla Wes Andersonin uusia töitä. Kannattaa tutustua myös herran uusimpaan teokseen The Royal Tenenbaumsiin, joka sisältää samalla tavalla outoutta ja omaperäisen idean.
