Andrew (Andrew Miller) ja Dave (David Hewlett) asuvat samassa talossa. Molemmat ovat jonkinlaisia hylkiöitä ja talo mitä he asuttavat on aika murju surkealla paikalla. Lisäksi huonoa tuuria on aika isosti luvassa ja juuri kun luulisi kaiken menevän eniten pieleen koko maailma katoaa. Ympärillä on vain ei mitään.
Vincenzo Natali aloitti minimalistisella ja pelottavalla elokuvalla platonisesta kiintokappaleesta. Nyt käsittelyssä oleva elokuva on aiheeltaan ei-mitään ja sen nimi on [I]Nothing[/I]. Aiheesta voisi repiä äärimmäistä ankeutta, mutta Natali vääntää aiheen mustaksi eksistentialismin komediaksi. Rikkonaista eksistentialismia rikotaan mietinnöillä olemassaolosta, tahdosta ja parista muustakin asiasta.
Andrew Miller ja David Hewlett ovat elokuvan ääliömäisesti koominen kaksikko ja elokuva vääntää nämä hahmot varsinaiseen mikrokosmokseen. Huomattava on myös se että absurdi tilanne muuttaa neuroottisen erakon varmemmaksi itsestään ja se enemmän todellisuudessa kiinni oleva on kaikkea muuta. Koska nämä kaksi junttia ovat elokuvan ainoat pisteet on heidän kannatettava leffaa itsessään. Heidän olemansa hahmot ovat uskottavia persoonia äärimmäisen epäuskottavassa skenaariossa.
Ohjaajan penkillä Vincenzo Natali luo visuaalisesti mielenkiintoisen leffan joka sjoittuu epämääräiseen rötiskään joka muodostuu mikrokosmoksen keskustaksi. Näyttelijät ovat myös olleet käsikirjoittamassa, joten elokuvassa on herkkyyttä ja välittömyyttä. Harmillisesti leffa venyy keskivaiheilla ja jättää valitettavasti venytetyn jälkimaun. Erikoisefektit palvelevat tarinaa mainiosti ja lopulta jäljellä on vain tarinan perustekijät: pari tyyppiä.
[I]Nothing[/I] on väärin nimetty elokuva, sillä siinä on sisältöä, mustaa huumoria ja visuaalista ilottelua. Harmi vain että tarina ei jaksa kannatella koko elokuvaa. Minimalismi jättää tässä tapauksessa aukkoja, joten loistoleffa ei kyseessä ole. Se on silti [I]Something[/I] ja se tärkeintä.
