Heti aluksi on sanottava, että tämä Michael Mannin versio pieksee 7-0 uudemman Red Dragon -jäljitelmän. Kyseessä on yksi aliarvostetuimmista trillereistä, ja parhaista sarjamurhaajakuvauksista Se7enin ja Uhrilampaiden rinnalla.
Will Graham (Petersen) toipuu rantatalollaan taannoisesta yhteydenotosta Hannibal Lecterin (huom. tässä Lecktorin) kanssa. Vanha tuttu Jack Crawford (Farina) tulee kysymään miehen apua toisen sarjamurhaajan, “Hammaskeijun”, jäljittämisessä. Tämä “hammaskeiju” tappaa uhrinsa täydenkuun aikaan, ja kaksi perhettä on päässyt jo hengestään miehen käsittelyssä. Vastahakoinen Graham suostuu lopulta mukaan, mutta haluaa pysytellä taustalla. Hänen kuitenkin täytyy turvautua Lecktorin apuun murhaajan ajatuksiin päästäkseen. Kuvioihin sotkeutuu myös olennaisena osana ahne Tattler-lehden toimittaja Freddy Lounds.
Elokuvan suurin heikkous löytyy yllättäen kerronnassa. Välillä elokuva todellakin junnaa paikallaan. Rauhallinen elokuva etenee kuitenkin ajoittain oikeissa paikoissa kiivaasti. Jännitys luodaan murhaajan hahmolla ja hahmojen välisillä jännitteillä, verellä mässäilyyn tai säikäytysefekteihin ei alennuta. Syntikkapainotteinen soundtrack kuulostaa hyvältä, mutta parissa kohtaa nolostuttavan huonot yksittäiset kappalevalinnat pilaavat kohtaukset.
Pääosan William Petersen hahmottaa Graham-hahmon todella ytimekkäästi ja taidokkaasti. Kohtaukset, joissa mies kyselee murhaajalta kysymyksiä, vaikka on yksin huoneessa, tuntuvat aidoilta, eikä ratkaisuissa mennä sieltä missä aita on matalin. Ennen Hopkinsin taiteellista ja yliälykästä Hannibalia täytyy muistaa tässä nähtävä Brian Cox, joka pienestä ajastaan huolimatta, vähäeleisenä, tekee Hannibal-hahmosta omanlaisen “taviksen”. Mielestäni Cox olisi saanut jatkaa Hannibalin hommia vielä seuraavissakin osissa, vaikka Hopkins hyvin paikan täyttikin. Murhaajaa, Francis Dolarhydea, näyttelevä Tom Noonan on oikeasti pelottava, ja sopivan kylmä rooliin. Dolarhyden rakkaus, sokea nainen (Allen) kuitenkaan ei onnistu samaan mihin Emily Watson “re-makessa”.
Kyseessä on unohdettu (?), ihan hyvin aikaa kestänyt Lecter-tarina, joka on pakkokatsonta varsinkin niille, jotka sitä eivät ole nähneet, tai niille, jotka pitävät Red Dragonia loistavana Lecter-elokuvana. Kaksi tuntia tämän parissa ei ole ajanhaaskausta, se on varmaa.
nimimerkki: mbay
