Kaikkia kauhuklassikoita on tullut nähtyä, mutta Kubrickin hohto on jotenkin päässyt lipsahtamaan välistä. Nyt kun herra Kubrickin “uudet” leffat tulevat telkasta, ei voi kun ihmetellä niiden nerokkuutta, ja varsinkin Hohto on hepun parhaimmistoa. Miksi Kubrick ei tehnyt enempää kauhua?
Jack hakee kirjoittamisen rauhaa talveksi syrjäisestä, mutta isosta hotellista, ja saa samalla toimia siellä talkkarin virassa. Jack perheineen muuttaa hotelliin, jossa on tapahtunut kymmenisen vuotta sitten raaka teurastusmurha, jossa mies silpoi vaimonsa ja 2 tytärtään. Dannylla, Jackin pojalla on niinsanottu “hohtamisen” taito; poika näkee tulevia, menneitä ym. Muutaman yksinäisen kuukauden jälkeen, kun Jack ei ole saanut vielä mitään aikaan, alkaa hän käyttäytyä kumman agressiivisesti. Vaimo epäilee sen olevan vaan väsymystä, kunnes kirves rupeaa heilumaan.
Hohto-kirjan fanit ja King eivät pitäneet tästä elokuvasta, en voi tajuta miksi. Leffassa tunnelma on upea ja Kubrickmainen lavastus ja taiteellisuudet tuovat sellaista mahtipontisuutta leffaan, että ei voi kun ihailla mestaria. Jack Nicholsonia ei ole turhaan ylistetty roolistaan – äijähän on kuin seinähullu psykopaatti, joka haluaa vain tappaa, tappaa ja TAPPAA!
Leffan tunnelmasta kertoo se, että ruumiita tulee vain yksi, mutta elokuva on todella pelottava. Väsyneessä mielentilassa, yksin pimeässä huoneessa/hotellihuoneessa voi leffa olla jo heikkohermoisille liikaa. Musiikit taas ovat liikaa kelle tahansa, vaikka tiettyä tunnelmaaa luovatkin. Kingin kirjaa en ole lukenut, tai Hohdon viisituntista “kirjalle uskollisempaa” versiota en ole nähnyt, mutta Kubrick sai minut täysin vakuuttuneeksi.
Verellä täyttyvät huoneet, kuolleet identtiset tyttäret ja muut pelottavuudet saavat heikkohermoisten housut varmasti tutisemaan pelosta. Klassikko jota kenenkään ei tulisi missata.
nimimerkki: Criiticco
