Story of Ricky, eli Riki-Oh tai Lik Wong, ihan miten vain haluaa muistaa omaa kaikki ainekset täydelliseen martial arts-trashiin. Mukana on näennäisfuturistinen miljöö vankilassa minkä johtaja (Ka-Kui Ho) on luonnollisesti raaka sadisti ja hänen lähin apurinsa (Mei Sheng Fan) on käsi- ja silmäpuoli läski sadisti. Tuohon häkkiin paiskataan Riki (Siu-Wong Fan), joka on äärimmäisen vaarallinen ja yli-inhimillisen sitkeä ja voimakas ja valitettavasti myös itsepäinen, joten teräsvaijereista koottu sankari on mukana. Budjetti on myös matala, joten sen peittämiseksi verta lentää litramitalla ja ilkeät roistot laitetaan kirjaimellisesti halki, poikki, pinoon ja pakettiin.
Ngai Kai Lam on tiennyt tekevänsä elokuvallista kalkkunaa ja käsittelee ohutta ja porakoneella luettua käsikirjoitusta pelkkänä tekosyynä veriselle superüberväkivallalle. Pää lyödään kahtia, suolia käytetään aseena, vankilan keittiö palvelee huippuverisen finaalin taustana ja muutakin rankkaa ja kerrontaa elävöittävää väkivaltaspektaakkelia on luvassa. Näyttelijäkaarti vetää roolinsa huolellisen ali- ja ylinäytellysti, joskin Siu-Wong Fan on varsin vakuuttava sankari joka ei kuitenkaan ujostele raajojen irti repimistä. Mei Sheng Fan on vakuuttavan niljainen läskimahainen pelkuri ja Ka-Kui Ho on sadisti.
Lopputulos on jotain ihmisjärjen ulottumattomissa olevaa. Käsikirjoitus löyhkää ja tuotantokaan ei ole mitään spektaakkelitasoa, mutta valtimoverta on pakattu kymmenen hehtolitraa ihmiskehoon ja luonnollisesti tätä verta altistetaan koko elokuvan ajan ilmakehän hapelle. Meininki on siis uskomattoman raakaa ja veristä trash-kalkkunaa ja uskomattoman maukasta sellaista.
Suositeltavin katsomistapa on nousuhumalassa ja kaveriporukassa joka arvostaa tällaista tyyli- ja sisältöpuhdasta splattershowta. Onko kyseessä vakavalla naamalla tehty räpellys vaiko itseironinen parodia on epäselvää, mutta viihdearvo on kiistattomasti huippulukemissa Siu-Wong Fanin fyysinen työskentely on vakuuttavan nopeaa, joten sekin osapuoli on kohdallaan. Jiihaa!
