Kauhukomedia ja “splatter”-genre ovat kauhuelokuvan tunnetuimpia alajaostoja. 80-luku oli niiden suurin kukoistuksen aika, jolloin tunnetuimmat kauhupiirissä olivat ehdottomasti Sam Raimin kehittävät Evil Dead -leffat ja Peter Jacksonista alkuun saanut [movie]Bad Taste[/movie] sekä 90-luvun puolella väännetty [movie]Aivokuollut[/movie] (Braindead). Mutta jos on todellinen hardcore-kauhuleffafani, tulee väistämättä lisänneeksi myös semmoisen kaksikon kuin Brian Yuzna ja Stuart Gordon, joista sikisi juuri tämä elokuva, jonka arvostelua lueskelet.
Brian Yuznan tuottama ja Stuart Gordonin ohjaama [i]Re-Animator[/i], tuo kulttistatusta nykyään nauttiva teos, perustuu löyhästi H.P. Lovecraft novellisarjaan Herbert West – elvyttäjä. Kuten alkuperäisessä kertomuksessa, elokuva seuraa Herbert West -nimistä nuorta ja omalaatuista lääketieteen opiskelijaa (jota tulkitsee mainio Jeffrey Combs), jolla on pakkomielle kuolemasta ja hänen uskomattoman vaarallisen keksinnön varjelemisesta. Tällä “reagenssilla” hän pyrkii palauttamaan kuolleita henkiin kollegansa Dan Cainin (Bruce Abbott) kanssa, mutta koska Westin tutkimus kiinnostaa pahantahtoista tohtori Hilliä (David Gale) ja ruiskeiden oikeat annostukset ovat vähän niin ja näin, on katsojan aika kääntää nupit kaakkoon ja valmistauduttava mustan komiikan ja verisen mässäilyn pyörteeseen.
No okei, tuo loppu ehkä meni hieman yliampuvuuden puolelle, sillä vaikka leffa osoittaa mainiosti olevansa ehta splatter tässä veren lentelyssä, ei tämä kumminkaan mene niin pitkälle kuin mitä aiemmin mainitsemani Peter Jacksonin tekeleet. Itse asiassa tässä niitä tulee juuri oikea määrä eikä liiaksi yliampuen. Ja mitä huumoriin tulee, myös tältäkin osin muistan enemmän hekottaneeni Bad Tasten ja Braindeadin parissa, mutta myös tässä sitä löytyy aiheuttamaan kasvoille sitä tarvittavaa virnistelyä. Sitä luulisi tämmöisen vaatimattomuuden johtuvan kenties H.P. Lovecraftin teksteihin perustumisesta, mutta loppujen lopuksi leffan huumori ja veren lentäminen tuovat – tiettyjen juonenkäänteiden oheella – pienoisen pesäeron novelleihin, joissa näitä elementtejä ei niinkään esiinny.
Miksi siis leffa yleisesti ottaen tunnetaan niin hyvin, kun samankaltaisia hengenheimolaisia löytyy pilvin pimein? Toki sitä uskoisi, että tämän kuuluisi olla uponnut syvälle harmaaseen massaan eikä sen kuuluisi olla kulttimaineen veroinen. Vaan yksi tekijä lisättynä mausteeksi tähän kahjoon verioopperaan nosti tämän kunnolla esille kaltaistensa joukosta: se yksi näyttelijä! Tai tässä tapauksessa ehkä kaksikin. Kuten Evil Deadien antisankari Ash Williams legendaarisen Bruce Campbellin tulkitsemana, myös tämä leffa tuo todellisen valttikorttinsa esille näyttelijä Jeffrey Combsin muodossa, joka performanssillaan luo Herbert Westistä enemmänkin kuin kiinnostavan hahmon, vaikka hahmosta huokuu pienoinen kusipäisyys tämän asettaessa elämäntyönsä ihmishenkienkin edelle. Silti häntä katsoo ilolla ja nautinnolla. Ja kun sanoin aiemmin, että myös enemmän kuin yksi hyvä näyttelijä tekee leffasta unohtumattoman niin se toinen kunnia menee David Galelle, jonka roolisuoritus häikäilemättömänä ja Westiä järjettömästi vihaavana tohtori Hillinä on herkullista katsottavaa – ja päätöntä! Lopuista näyttelijöistä vain Bruce Abbott nousee hieman edukseen, mutta ei jää yhtä paljon mieleen, vaikka onkin leffan varsinainen päähahmo.
Loppujen lopuksi yhteenvetona: tämä on splatter-henkisistä kauhukomedioista se oma henkilökohtainen suosikkini. Silläkin on pienoiset vikansa, kuten valtaosa sivuosaesittäjistä sekä paikoittainen nuokkuminen hitaammin etenevissä kohdissa. Muuten tämä on yksi riemastuttavimpia ja pahoinvointia aiheuttavia ralleja, joka jo alleviivaa genrensä leffan upeassa alkukohdassa. Myös hieman ripoffilta maistuvaa, Psyko -tunnaria muistuttava melodia tuo oman panoksensa muistuttamaan katsojaa siitä, että millaiseen on päänsä pistänyt.
Niin ja vielä perään jatko-osista: Bride of Re-Animator on ihan ookoo ja Beyond of Re-Animator aika kehnohko. Ei siitä sen enempää.
