Parhaan dokkarin Oscar-pystin ansaitusti napannut The Cove – meren salaisuus on ehdottomasti vuoden 2009 tärkeimpiä elokuvatapauksia. Hämärän delfiinibisneksen ympärille kyhätty jännitysnäytelmän mittoihin kasvava dokumentti osaa olla samaan aikaa ajatuksia herättävä sekä viihdyttävä. Vaikka kyseessä onkin tarina erään miehen henkilökohtaisesta taistelusta pahaa vastaan, niin kaikenlainen saarnaavuus on onnistuttu välttämään. Vaikuttamiseen ja herättämiseen pläjäys kuitenkin onnistuu. Faktat puhuvat puolestaan, eikä katsoja voi olla muuta kuin delfiinien oikeuksia kunnioittavien kavereiden puolella.
Rehellisesti sanottuna itseäni ei hirveästi eläinkunnan vääryydet pahemmin hetkauta, sillä ihmiskunnankin asiat ovat niin kallellaan, että niiden korjaamisesta täytyisi maailman parantaminen aloittaa. Kuitenkin ihmisten sydämettömyys sapettaa ja rahan perässä juoksevat ahneet bisnesmiehet ovat aina roistoja, minkä vuoksi The Coven sanoma puhuttelee ja viettelee puolellensa. Katsoja tuijottaa monttu auki aktivistien järkyttäviä piirteitä omaavaa uskomatonta seikkailua, joka kerrotaan mahtavasti dokumenttielokuvan muodossa. Delfiinien ympärille luotu miljoonia taaloja tuottava yritystoiminta saalistaa oikeasti syömäkelvottomia elukoita valaanlihaksi japanilaisiin ruokakauppoihin sekä tavallisten pulliaisten viihdykkeeksi monien huvikeskusten delfinaarioihin.
Ensinnäkin The Cove on dokumentti tästä salaisesta ja rikollisestakin bisneksestä, josta on vaiettu ja jätetty suurilta osin huomioimatta. Silmät on helppo sulkea, juoda pari olutta, kiroilla asioiden huonotta ja käydä nukkumaan heräten lopulta uuteen päivään. Tositoimiin ryhtymiseen tarvitaan munaa, jota ei riittävän monelta löydy. Japanilaisessa Taijin rannikkokaupungissa tapahtuu yleisöltä suljettuja toimia rikollisten kalastajien ja moraalittomien delfiinikouluttajien toimesta, kun kaupungissa sijaitseva valasmuseo organisoi delfiinien pyydystämistä. Erään kallion poukamaan mahtuu paljon pahaa, kun kärsivät delfiinit kohtaavat siellä todellisen helvettinsä ja vapautensa riiston. Ohjaaja Louie Psihoyosin kokoama joukko lähtee armottomaan taisteluun todistaakseen nämä salatut vääryydet, joista monet eivät ole tietoisia. The Coven ansiosta ihmiset ovat avanneet silmiään ja delfiinien pyyntiin on tullut positiivisia muutoksia. Tämä filmi siis toimii täydellisenä esimerkkinä hyvästä vaikuttavasta elokuvasta, joka osaa potkaista tavoitepallonsa suoraan maaliin. Ennen elokuvan ilmestymistä tavalliset Japanin kansalaiset eivät olleet tietoisia tästä hirveästä vääryydestä, jota vastaan yhä useammat ovat alkaneet taistella. Filmiryhmän kaikki temput eivät ole ihan laillisissa puitteissa toteutettuja, mutta tällä kertaa lain rikkomisella on ollut hyvät tarkoitukset, eivätkä muut kuin rikolliset valaanpyytäjät voi pitää ryhmän tekoja hirveän väärinä.
Toiseksi The Cove on kertomus miehestä nimeltä Richard O’Barry, joka kantaa suurta taakkaa delfiinibisneksen käynnistämisestä. Legendaarisen TV-sarjan Flipperin delfiinit pyydystänyt sekä kouluttanut Ric on joutunut kärsimään omantunnon tuskissaan tekosistaan sarjan jälkeiset vuodet taistellen aktiivisesti tekemänsä vääryyden paikkaamiseksi. Ric haluaa pistää kaiken peliin, että delfiinien kaltoin kohtelu lopetettaisiin ja hän saisi vihdoinkin itseltään anteeksi. Taistelu on pitkä ja se vaatii paljon. Kiihkeästi toimiva O’Barry on vanhoilla päivillään jopa surullinen näky, jota kuitenkin kunnioittaa koko sydämestään. Asiallensa pakkomielteisesti omistautuva sälli on todellinen sankari, joka toivottavasti vielä joskus onnistuu tavoitteissaan.
The Coven neljä vuotta kestänyt työrupeama kannatti. Kokonaisuus on upea, mutta kaipaisin vielä enemmän meren ja delfiinien kuvaamista. Jos luontodokkaripuolta olisi enemmän mukana, niin kyseessä voisi olla täydelliseksi hiottu jalokivi. Vapaana rauhallisesti uiskentelevat delfiinit ovat kuitenkin mieltä ylentävä näky, joka oikein kutsuu sukeltelemaan niiden kanssa. Vastapainoksi verta vuotavan delfiinin viimeiset tuskan räpellykset ennen kuolemaansa on pysäyttävin näkemäni leffakohtaus pitkään aikaan. Järjellä tehty tunteisiin vetoava elokuva vetää kyllä hiljaiseksi.
Täyttä asiaa sisältävät 88 minuuttia on katsojaystävällisen viihdyttävä paketti, joka tempaisee mukaansa. Vaikka sujuvan kerronnan ansiosta dokkaria on helppo katsoa, niin sen kertomia asioita ei ole helppo hyväksyä. Trilleriä, luontodokumenttia, salaliittofilmiä, seikkailupläjäystä ja tavanomaista dokumenttia nerokkaasti yhdistävä The Cove on siis ehdottomasti katsastamisen arvoinen tapaus. Varsinkin he, jotka katsovat vain yhden elokuvan vuodessa, olisi syytä valita tämä vuoden 2010 teokseksi. Kaiken lisäksi teos onnistuu kaiken shokeeraavuutensa keskellä olemaan jopa paikoin oikeasti hauska. “Meren salaisuus” -lisänimi on osuva, mutta turha. Meri kätkee sisälleen varmasti lukuisia mysteereitä ja karmivia salaisuuksia, joista The Cove paljastaa vain yhden. Joka tapauksessa tämän salaisuuden piti tulla julki, joten kiitoksia siitä osaavalle tekijätiimille, joka palkittiin ansiosta Oscarilla ja useiden festivaalien palkinnoilla. Taistelu jatkukoon.
