Täytyy myöntää että olin yllättynyt. En välttämättä positiivisesti tai negatiivisesti mutta kuitenkin. En oikein halunnut uskoa, että sama mies, joka oli ohjannut edellisen pohjanoteerauksen ja joukon muita keskinkertaisuudeksi kelpaamattomia tuotoksia, oli tehnyt jotain näin erilaista. Hän oli onnistunut luomaan aivan erilaisen tunnelman elokuvaan, mikä on jo sinänsä saavutus koska edellisessä Potterissa sitä ei ollut lainkaan. Ei edes huonoa sellaista.
Ongelmana selvästi on tyydyttää kirjasarjan lukenut yleisö, koska niin paljon joudutaan jättämään pois ja vaikea arvioida sitä mikä on oleellista ja mikä ei. Joissakin juonivalinnoissa on onnistuttu, joissakin ei. Ihmettelen edelleen miten elokuvan keskivaiheille lisätty toimintakohtaus jota ei kirjassa ollut oli parempi vaihtoehto, kuin kirjassa esiintyvä lopussa oleva toiminta kohtaus. Tätä en vain voi käsittää.
Dumbledoren näyttelijä onnistuu muuten hienosti, mutta välillä tuntui kuin hän olisi ollut jossain ihan muualla. Jäi katsomaan tulevaisuuteen, tai sinne suunnalle. Häiritsi paikoin. Uutena on Horatius Kuhnusarvion näyttelijä ja uusi juomamestari Jim Broadbent, jonka suoritusta joka paikassa kehutaan, mutta mielestäni turhaan. Hän vaikuttaa lähinnä häiriintyneeltä vanhukselta, joka on nauttinu muutaman omatekoisen juoman liikaa. Lisäksi hän tuntuu omaavan vain yhden ilmeen josta tuli lähinnä mieleen että hänen mielessään liikkuu kokoajan kysymys: “mitä helvettiä täällä tapahtuu”. Ymmärrän kyllä että näyttelijä saa tehdä omia ratkaisujaan roolin kohdalla niinkuin esim. Dumbledore joka ei yhtään tunnu samalta kuin kirjassa, mutta tuntuu silti vakuuttavammalta kuin edellinen näyttelijä, joka seurasi kirjaa tarkalleen. En vain ymmärrä miten hämmentynyt hullu vanhus sopii mukavan leppoisan, hyvästä ruuasta ja juomasta pitävän miehen kenkiin.
Severus Kalkarosta ei voi tarpeeksi kehua, vaikka hän ei juuri mitään tee tai sano ja on oleellisessa osassa vain henkilönä eikä roolina. Jotenkin Alan Rickman on vain liian vakuuttava Kalkaros ja koko olemus on vain niin karismaa ja loistavuutta huokuva, että jo pelkästään siitä puolitähteä
Kokonaisuutena elokuva on melko keskinkertainen. Tunnelma on yllättävän hyvä. Suurin osa näyttelijöistä ovat stallonen/norris/schwarzenegger luokaa, eli omaavat katukiven tunneskaalan.
Erikoistehosteet on huolella tehdyt ja niitä oli ilo katsella eikä niitä oltu käytetty liikaa. Muutamat lisätyt ja pois jätetyt kohtaukset häiritsivät kirjan lukenutta mutta tuskin haittaa niitä jotka eivät tiedä niiden olemassaolosta mitään. Huumoria on enemmän kuin olin odottanut. Huomasin nauravani yllättävän paljon elokuvan aikana, vaikka kyseessä oli melko synkkä sellainen.
Vertailussa edellisiin nähden onnistunut, normaali vertailussa tusinatuote. Todellisuudessa siis kolmen tähden elokuva.
Viimeisiä osia odotellessa toivokaamme, että kolme tärkeää henkilöä oppivat näyttelemään.
