Aamu Richien (Rik Mayall) ja Eddien (Ade Edmondson) asunnossa on silkkaa piinaa, mutta sen lisäksi Iso-Britannian kuningatar on myös tekemässä kiertueen Hammersmithin lävitse, joten kaksikolla on omat juonensa asian hyödyntämiseksi. Ilmiselvästi brittiläisessä Hitlerin suvussa juopumustila ja kekseliäisyys kulkevat käsi kädessä, mutta valitettavasti häkki heilahtaa ensimmäisen näytöksen seurauksena. Toisen näytöksen aikana pelkoa aiheuttaa Jeffrey Nasty, psykopaattinen peniksenpoistaja ja mies jonka ansaittu lempinimi Mr. Big on vähättelyä ja häntä jopa 344:n poiston tekevä Jeffrey pelkää ja kaikki palaa alkupisteeseen kolmannessa näytöksessä.
Rik Mayallin ja Ade Edmondsonin luoma ääliöduo on hauska TV:ssä, mutta vasta teatterin lavalla pääsee myös tarinasta vastaava kaksikko loistamaan, sillä mukana on roima annos improvisaatiota ja kompastelua. Melkein kahden tunnin Rik Mayall kiemurtelee hyperhysteerisenä luuseri-Richienä hiki valuen, naama vääntyillen ja lavastusta paiskoen. Ade Edmondson hoitaa roolinsa hykerryttävällä tyyneydellä vaikka kepeksille paukkuukin tärähdyksiä ja uskomattoman älyttömät repliikit pitää lausua kompastelematta.
Vessahuumori, slapstick ja alapäävitsit kohtaavat teatterin lavalla ja vaikka kolmas näytös kärsiikin esiintyjien ilmiselvästä fyysisestä uupumisesta on meno alusta loppuun hauskaa. Dominic Brigstocken ohjaus toimii tuoden näyttelijätyön lähemmäs katsojaa ja neljäs vallikin repeilee hajalle useita kertoja mikä on ilmiselvästi tarkoituksellista.
