Kun olin lopettanut tämän elokuvan katsomisen, ensimmäinen ajatukseni oli, että kerrankin elokuva, jossa ei ole moitteelle sijaa! Ja ajatukseni eivät ole muuttuneet kertaakaan usean katsomiskerran jälkeen. Uskomatonta, miten joku pystyy moiseen täydellisyyteen. Ehdottomasti yksi brittiläisen elokuvan kruununjalokivistä!
Nimensä mukaisesti elokuva perustuu William Shakespearen samannimiseen kuningasnäytelmään, mutta tämä ei todellakaan ole mitään tavallista Shakespearea. Nimittäin tässä Shakespeare-tulkinnassa (jonka täytyy olla yksi parhaimmista) käsikirjoittaja-näyttelijä Ian McKellen ja ohjaaja Richard Loncraine ovat siirtäneet maailman kuulun näytelmän tapahtumat pimeltä keskiajalta jazzin siivittämälle 1930-luvulle. Hevoset ovat muuttuneet autoiksi, miekat konekivääreiksi ja haarniskat frakeiksi ja säihkyviksi iltapuvuiksi.
Filmin alussa verinen sisällissotam Englannin valtaistuimesta Yorkin ja Lancasterin suvun välillä päättyy Yorkien voittoon. Suvun vanhimmasta pojasta Edwardista tulee kuningas ja perhe kokoontuu juhlimaan voittoaan kuninkaalliseen palatsiin, Thamesin rannalle. Paikalla ovat mm. kuninkaan veljet Clarance ja Richard, suvun matriarkka Yorkin herttuatar ja kuningatar Elisabethin amerikkalaissyntyinen veli Rivers, joka herättää hienoista pahennusta tärkeilevän brittiylimystön keskuudessa. Kun tanssit on tanssittu ja juhlat juhlittu Richard pitää maailmankuulun puheensa “Now is the winter of discontent…”. Maireiden ylisanojen taakse kuitenkin kätkeytyy Richardin katkeruus omaa perhettään kohtaan. Kuten näytelmässäkin, myös elokuvassa Richard puhuu suoraan katsojille paljastaen suunnitelmiaan anastaakseen kruunun itselleen.
Richard liittoutuu hyvän ystävänsä Buckinghamin herttuan kanssa ja pian alkaa Richardin murhien ja juonittelun täyteinen matka kohti Englannin kruunua. Richard ei kaihda keinoja ja osansa hänen ahneudestaan saavat niin sukulaiset, ystävät kuin valtakunnan johtomiehetkin. Salongeissa juodaan teetä ja makuuhuoneissa muhinoidaan, samalla kun Towerin kolkoissa selleissä tapetaan ja vallan käytävillä juonitaan toinen toistensa pään menoksi. Ja ei aikaakaan, kun Richard jo istuu Englannin valtaistuimella. Vaikka hän toivookin nyt alkavan ikuiset onnen päivät, uudet ongelmat odottavat häntä. Syttyy kapina ja yhtä nopeasti kuin Richardin valtakunta nousi, se myös tuhoutuu.
Lopuksi voi todeta, että elokuva on totta tosiaan täydellisyyden ruumiillistuma. Juonellisesti se vetää vertoja Kummisedille tai Sormusten herroille, näyttelijätyö on aivan loistavaa ja erityismaininta kuuluu Oscar-ehdokkuudet saaneille lavastukselle ja puvustukselle. Lavastaja Tony Burrough ja puvustaja Shuna Harwood loihtivat uskomattomat puitteet tälle mestariteokselle!
Suosittellen tätä elokuvaa lämpimästi niin Shakespearen, trillerieden kuin Ian McKelleninkin ystäville. Elokuva on ehdottomasti McKellenin paras rooli koskaan.
