Vetoaa kivikasvoisimpiinkin kriitikoihin.

1.8.2006 20:08

Maailmassa ei ole koskaan liikaa sotaelokuvia. Mutta huonoja sen sijaan on valitettavasti valtava määrä.

Tarina kertoo yhdysvaltalaisen 101. laskuvarjodivisioonan 506. rykmentin Easy-komppanian vaiheista aina eteläisestä Englannista Hitlerin Kotkanpesään saakka.

Sarja alkaa varsinaisella koulutusjaksolla. Miehet on haalittu kasaan mainosteemoin ja kahdelle päähenkilölle olikin luvattu kyläkaupassa 200 dollarin etukäteispalkkio laskuvarjojääkäreihin liittymisestä. Ensiksi kuitenkin vannotaan se perinteinen sotilasvala lentokentällä. Miehistä näkee selvän hermostuneisuuden – jännittyneisyys purkautuu miten kukin sen näkee; joku pyörittelee hermostuksissaan käsissään veistä, kymmenet polttelevat hermosauhuja ja jotkut pelaavat korttia. Koulutusleirillä ei kuitenkaan ole luvassa Full Metal Jacket -tyylistä suoranaista simputusta, joka johtaisi tragedioihin, vaan sen sijaan alokkaat pistetään jo heti alkuunsa ruotuun ja uskomattoman vaativaan fyysiseen rääkkiin. Tästä johtuen alokkaat päättävät pilke silmäkulmassa suorittaa koulutusjakson vaikka läpi harmaan kiven. Ja joukosta nouseekin parhaiten esille Richard Winters -niminen järkevä, realistiksikin kutsuttu nuorimies, joka ylenee sarjan edetessä aina luutnantiksi asti.

Sarjassa on kosolti visuaalisia tehosteita, mutta suoranaisilla Hollywood-efekteillä ei juurikaan päästä mässäilemään. Spielberg on parhaiden kykyjensä mukaan jättänyt tyypillisen jenkkipropagandan pois muutamaa kohtausta lukuunottamatta ja allekirjoittaneen mielestä se – ja koko sotasarja – toimii erittäin hyvin vielä viidennenkin katselukerran jälkeen.

Joidenkin mielestä sota itsessään on niin kaunis asia – asia, jolla omat pyrkimykset saadaan saavutetuiksi – mutta kun sotilaan sisälmykset valuvat pitkin panssarivaunun telaketjuja ja tykistötuli jauhaa armottomasti läheistä metsää osuen liian lähelle epäonnekkaita sotilaita, voi monen suu loksahtaa ammolleen nähdessään tuskissaan maassa makaavan, raajansa menettäneen sotilaan huutamassa apua ja kuolemassa verenhukkaan.

Jaksot on tehty tarkoituksella siten, että jokainen niistä kertoo tapahtuman E-komppanian eri sotilaiden näkökulmasta. Sen sijaan henkilöiden taustoihin ei päästä tutustumaan muuten kuin tyypillisellä: “toinen sotilas kysyy iltavartiossa mistä olet kotoisin ja mitä teit ennen” -tyylillä.

Sarjassa päästään ihailemaan aina Englannin kanaalia Saksan kauniille maaseudulle ja jylhälle, vuoristoiselle Hitlerin Kotkanpesälle asti. Sarjan näyttävimpiin taisteluihin kuuluu operaatio Market Garden aseet paukkuen armottomasti ja amerikkalaisten päivitellessä vihollisen ylivoimaa. Sen sijaan säväyttävimmän kohdan tittelin ottaa itselleen viimeisen, eli kymmenennen jakson loppu.

Taistelutoverit kokonaisuudessaan on todellisuuteen pohjautuva kymmenosainen kertomus ystävyydestä, lojaalisuudesta ja vihasta, joka purkautuu sarjassa äärimmäisen koskettavana kamppailuna itseään ja Adolf Hitlerin kuolemanpataljoonia vastaan. Sarjaa varten on kerätty lukuisia yksityiskohtaisia haastatteluja sotaveteraaneilta ja tekijät ovat mm. joutuneet ottamaan kirjan kauniiseen käteen. Monien dokumenttien pohjalta tekijätiimi on saanut aikaan uskomattoman hienon, jopa yksityiskohtaisen minisotasarjan! Minisotasarjan mukana tulee tunnin mittainen bonus-DVD, jossa ovat aiemmin mainitsemani haastattelut.

Loppujen lopuksi Tom Hanks tekee hienon roolin elokuvassa. Hanks on kuin nakutettu William Guarneren näyttelijäksi niin uskottavuudeltaan kuin ulkonäöltäänkin. Ei myöskään pidä unohtaa Rick Gomezin esittämää alkoholistiksi muuttuvaa sotilasta George Luzia eikä myöskään Donnie Wahlbergin Carwood Liptonia. Spielberg häikäisee ainakin itseni täysin kaikkien niiden kauhun- ja scifinsekaisten elokuvien jälkeen. Kuvaus- ja tarinan kerrontatyyli on kerrassaan mahtava!

nimimerkki: Blacklabel

Arvosteltu: 01.08.2006

Lisää luettavaa