Neiti Standishin (O’Sullivan) parantolalla menee huonosti. Asiakkaita on vähän ja kaiken kukkuraksi inhottavat sedät tahtoisivat tehdä parantolasta viihdekeskuksen. Apua neidille ei näytä heruvan edes omalta sulholta, sillä tämä menee ja tuhlaa rahansa kilpahevoseen – se aasi! Onneksi parantolassa sattuu viihtymään rikas rouva Upjohn (Dumont), jolta saattaisi tippua hynää. Siis saattaisi, mikäli tämän lempitohtori, Hugo Z. Hackenbush (Groucho) olisi parantolan leivissä. Ihana, rakastettava Hackenbush – mies, jonka hoidosta kaikki karvaiset kaverit tykkäävät.
Päivä kilpa-ajoissa on ilmava, reipasotteinen ja kohtalaisen hyvin kypsynyt vuosikertakomedia. Se on Marxien “tusinatuotosten” parempaa puoliskoa, vaikkakin perin kiltti ja suhteellisen kritiikitön pläjäys. Oikeastaan sitä voisi verrata muuliin. Eläimestä saa paljon harmitonta hupia, mutta se saattaa kesken matkan jässähtää katkoviivan tuntumaan.
Komedialta odotetaan, että se kirvoittaisi tunteita, joiden vaikutuksesta ikä pitenisi ja vatsalihakset saisivat töitä. Päivä kilpa-ajoissa on aika ajoin huvittava, eikä pelkästään tarkoituksettoman naamanvääntelyn ansiosta. Groucho kehittelee tekoviiksiensä takaa runsaasti hyvää huulta. Chico on hänkin vetreässä kunnossa ja Harpon fyysinen komiikka venyy ja törisee varsin miellyttäviin mittoihin. Marjana pullan huipulla tönöttää Margaret Dumont, joka joutuu roolissaan ehkä kovimpaan pyöritykseen sitten… ties minkä. Vakavampaa ja tasaisempaa roolia vetää Maureen O’Sullivan, mutta pitäähän jonkun sitäkin puolta hoitaa. Kokonaisuutena ihan jees hupipätkä. Erityismaininnan ansaitsee Vivien Fayn balettiesitys, joka sopii leffaan tyylistään huolimatta mainiosti.
