Chuck Palahniuk on se tiivistä julkaisutahtia pitävä kirjailija, jonka tekstistä sikisi valkokankaalle reilu vuosikymmen sitten Fight Club. Survivorin, kirjana jopa Tappelukerhoa räjähtävämmän tapauksen, piti jatkaa menestystä Hollywoodissa, mutta lentokoneteema piti leffan jäissä – tai siis maissa. Onneksi se toinen (suomennoksenkin saanut) loistotapaus, friikki friikkien joukossa, Choke, näki päivänvalon.
Choke pohjaa kahteen seikkaan; Palahniukin vinksahtaneeseen tekstiin ja Sam Rockwellin persoonaan. Rockwell on jo näyttänyt taitonsa ja usein juuri luovasti hulluihin hahmoihin keskittyen – ja ehkäpä jacknicholsonmaisesti itsestään ammentaen? Tällä kertaa hulluuteen on aihetta, sillä suuren osan kestostaan leffa käyskentelee pöpien keskellä, ja seksipakkomielteisen päähenkilön harrasteena ovat tukehtumisyritykset ravintoloissa – miksipä muutenkaan kuin saadakseen pelastajansa tuntemaan itsensä edes kerran aidoiksi sankareiksi turtuneen yhteiskuntamme keskellä. Ja ehkäpä myös ansaitakseen itselleen hieman rahaa.
Vaikka ohjaaja/käsikirjoittaja Clark Greggin näkemys Palahniukin täydellisyyttä hipovasta kirjasesta kallistuukin höröttelevän buddy-komedian ja indie-leffaa markkinoivan tissinvilauttelun puolelle, idea toimii. Victorin (Rockwell) ja Dannyn (Henke) yllä leijuu luuseuriuden kehä ja Kovan onnen kundin mieleen tuova kevyt komedian kosketus tökkii rainaa eteenpäin. Milloin lentokoneen kymppikerhossa, milloin takaumista selittäjiä hahmojensa luonteelle hakien. Silti ihan puhtaasta komediasta ei ole kyse, vaan draama lohkaisee itselleen ison osan kakusta.
Fight Clubin tapaan päähenkilöt ovat taas kriisejään läpi käyviä miekkosia pohtimassa ovatko he naisten kasvattama sukupolvi (tasapainottavan vahvan naisen roolin vetää Anjelica Huston) ja etsimässä omaa friikkiä perustetta olemassaololleen. Palahniukille ominaisia quoteja ei viljellä nyt yhtä tiheään kuin Fight Clubissa, eikä kerrontatapa ole yhtä sisäänpäinkääntynyttä. Jenkkikomediaan kuuluva päähahmojen ottamien edistysaskelten korostaminen vaivaa vain hetkittäin. Silti Cregg todistaa, että vinoutuneista palasista voi syntyä toimiva ja palasiaan kevyempi kokonaisuus. Mitä Jeesus ei ikinä tekisi, Victor kysyy elämäntapaansa rakentaessa tai isäänsä etsiessä ja päätyy niilläkin opeilla kovin symppikseksi ja opettavaiseksi kaveriksi.
