Näyttelijätär kuolee tapaturmaisesti kesken elokuvan kuvausten. Näyttelijättären entinen aviomies Chase Matthews (Edwards) ja heidän poikansa Jeff (Furlong) päättävät muuttaa maaseudulle. Ykkösosan tapahtumat ovat jo unohtuneet kyläläisten muistoista. Jeff ystävystyy Drew Gilbertin (McGuire) kanssa. Drewilla on koira ja hän asuu äitinsä Amandan (Waltz) ja isäpuolensa Gusin (Brown) kanssa. Eräänä yönä Gus ampuu Drewin koiran ja pojat päättävät haudata koiran lemmikkien hautausmaan takana olevalle intiaanien hautausmaalle, joka tarinan mukaan herättää sinne haudatut kuolleet henkiin. Tällä on kohtalokkaat seuraukset.
Uinu, uinu lemmikkini ilmeisesti menestyi sen verran hyvin, että Mary Lambert päätti tehdä vieläpä jatko-osan. Ykkönen on aika halvalla tehtyä roskakauhua. Kakkonen on kuitenkin vielä surkeampi tapaus. Pakko kyllä ihmetellä, miksi tämmöinen elokuva on edes tehty. Uinu, uinu lemmikkini 2 ei edes tarjoa mitään uutta ykköseen verrattuna. Elokuva etenee ihan samalla kaavalla kuin ykkösosakin. Toki yksityiskohdissa on eroja, mutta huomaa selvästi, ettei mitään uutta ole vaivauduttu keksimään, vaan tekijät ovat turvautuneet ykkösosan juttuihin. Myös muistakin leffoista on napattu juttuja. Muun muassa tässä on teinikauhuleffoille tyypillinen yläkertaan pakeneminen ja yksi ovi hajotetaan Hohto-henkisesti.
Eipä elokuva onnistu muutenkaan olemaan pelottava. Ykkönen ei ollut kauhean pelottava, mutta tästä on otettu se ykkösen vähäisinkin kauhutunnelma pois. Tosin on tässä pari aika inhottavaa kohtaa, mutta se ei auta. Jopa musiikin on ihan vääränlaista. Elokuvan musiikki voisi johonkin teinileffaan sopiakin, mutta ei mitenkään kauhuun. Myös hahmot ovat aika persoonattomia. Eivätkä monetkaan näyttelijät oikein vakuuta. Tosin Edward Furlong, Anthony Edwards ja Clancy Brown tekevät hyvää työtä, mutta se ei oikein riitä pelastamaan tätä leffaa.
