Mullan alla -sarjan kakkoskausi jatkaa siitä, mihin edellinen jäi; vahvasti kirjoitettujen päähahmojensa harhailuun elämänlevyisellä tiellä. Jaksojen rakenne ei juuri muutu, jokainen episodi alkaa yhden ainutlaatuisen elämän katkeamisella, ja sillä miten tuo tapahtumien vääjäämätön ketju vaikuttaa Fisherin vähintäänkin omalaatuisen perheen elämään.
Yksi iso etu debyyttikauteen on se, että (vaikka sen ei pitänyt olla edes mahdollista) Natesta, Brendasta, Davidista, Ruthista ja Clairesta kehittyy entistä tärkeämpiä ihmisiä katsojalle. Kaikille keskusviisikon jäsenistä on roppakaupalla samaistuttavia iloja ja huolia, jotka täytyy hautaustoimiston surumielisessä ympäristössä punnita uudelleen joka kerta, kun ruumishuoneelle kärrätään uutta elotonta ruumista.
Laatudraamoihin (Esimerkiksi vaikkapa Vincent Gallon Buffalo ’66 tai sitten American Beauty, jonka mainitseminen Mullan alla -sarjan yhteydessä on aina pakollista) eksyy yllättävän usein, tahallisesti tai sitten jopa osin tahattomasti, keittiönpöydän ympärille keskittyviä keskeisiä ja hyvin intensiivisiä kohtauksia. On oikeastaan aivan sama, onko kyseessä jonkinlainen keino luoda nykyaikaisen perheen yhdistävästä huoneesta esittelypaikka keskushahmoille vaiko ei, mutta joka tapauksessa myös Mullan alla 2 aloittaa Fisherin kummajaisperheen ruokailuhetkellä. Onnistuneelle ja mukavan friikille aterialle pääsee mukaan mm. Ruthin venäläisenä miesystävänä kivan sivuroolin tekevä Ed O’Ross. Myöhemmissä jaksoissa visiittejä saadaan esimerkiksi Jeremy Sistolta Brendan takaisin kuvioihin palaavana veljenä ja Molly Parkerilta rabbina.
Potkaistuaan itsensä liikkeelle sarjan kakkoskausi ei paljoa ailahtele, vaan pitää laatutasonsa stabiilina, aivan kuin kompensoidakseen silkkaa ilkikurisuuttaan hahmojensa päänsisäistä kuohuntaa. Claire kärsii ykköskaudelta tutun pahispoikaystävänsä rinnalla etsien samalla uusia tuulia elämäänsä. Nuoruuden vastapainona on vanhuus ja leski Ruth nousee entistä keskeisempään rooliin tiettynä vanhoillisuuden perikuvana, jonka sarjan selkeän liberaali ilmapiiri yrittää murtaa lopultakin avautumaan ja purkamaan patoutumansa. Värikkään Nate & Brenda -parivaljakon yhteiselo muuttuu sekin varsinaiseksi friikkisirkukseksi, ja muutenkin ON/OFF-henkinen poukkoilu on vallalla sarjan ihmissuhteissa niin rakkauden hankalien kiemuroiden kuin perheenjäsenienkin välisten suhteiden osalta. Jollakin tapaa sarja tuntuu koko ajan johtavan suuntaan, jossa hahmojen on löydettävä tuosta kaoottisesta ON/OFF-viidakosta oma suuntansa ennen kuin se todellinen Off-napin painallus lopettaa kaiken.
Vaikka Alan Ball toimii “vain” sarjan luojana eikä ole varsinaisesti käsikirjoittanut montaa jaksoa, sarjan tunnelma lähenee tämän muiden töiden vapautunutta tyyliä koko ajan. Isot teemat hallitsevat. Suvaitsevaisuus ja tasa-arvo ovat kaikki kaikessa ja ne ovat pöydälle näkyvästi nostettuna, aivan kuten True Bloodissakin kaapista ulos hypähtäneiden vampyyrien ja ihmisten välisessä ”sodassa”. Uskonto on yksi sivuteema; tapa rakentaa uskottavuutta elämälle, mutta mieluusti siten, ettei se edellytä aiempien teemojen lyttäämistä. Rakkauden kantava voima puolestaan muuntaa ihmiset magneettipinnoiksi, jotka vetävät toisiaan puoleensa, mutta kriisien hetkellä tunteet kääntyvät (tilapäisesti?) hylkiviksi. Siinä sekamelskassa syntyy iso osa sarjan vahvasta aitoudesta.
Syvällisyytensä noin kuuden jalan syvyyteen yltävä Mullan alla tekee lopulta jokaisesta osasestaan kauniin taideteoksen. Yksikään välähdyksenomaisesti introssa vilahtava ihmistarina ei tunnu päälleliimatulta tai hahmo turhalta. Kärkiteokseksi kohoavat silti yksinäisyyden kolkkoudesta oman sielunmessunsa saarnaava jakso 5 (The Invisible Woman) sekä joulujakson hulvattomat Helvetin enkelit. Punaisista langoista kantavin on Brendan ja (omaa sairauttaan suotta salailevan) Naten suhteen mielipuolisuus; heidän lipumisensa onnenpoluilta aina suoraan sudenkuoppaan.
”Siks fiit anderin” kakkoskauden ainoa ongelma taitaa lopulta olla siinä, että huumassa sitä saattaa erehtyä vain sokeasti odottamaan seuraavaa ja seuraavaa jaksoa. Ja lopulta päämäärä voi ohittaa matkan.
