[I]One, two, Freddy’s coming for you[/I]
Springwoodin Elm Streetillä on oma Nukkumatti. Tämä hattureuhkaan ja virttyneeseen villapaitaan pukeutunut olio kylläkin lähettää pitkään uneen ja ilman näiden halua. Neil Gordonin (Craig Wasson) nuorilla potilailla on pahoja painajaisia ja he pelkäävät nukkua em. Nukkumatista johtuen. Uusi asiantuntija, Nancy Thompson (Heather Langenkamp) kylläkin huomaa nopeasti että unissa kummitteleva lapsenmurhaaja Freddy Krueger (Robert Englund) jatkaa kolttosiaan ja hänellä on omia konsteja tilanteen ratkomiseen.
[I]Three, four, better lock your door[/I]
Chuck Russell aloitti ohjaajauransa ohjaamalla toisen jatko-osan Elm Streetin painajaisista. Takapiru Wes Craven on kylläkin käsikirjoittajana Frank Darabontin ja Russellin itsensä lisäksi, joten asianmukainen unenomaisuus on mukana. Se tarkoittaa sitä että Krueger aiheuttaa kuolemia mielikuvituksellisilla tavoilla jotka jotenkin heijastuvat todellisuuteen ja lisäksi hän heittää one-linereita. Tarina ei loista mutkikkuudessaan, mutta ilmi tulee myös Freddyn syntyperä joka on asianmukaisen irvokas.
[I]Five, six, grab your crucifix[/I]
Näyttelijäkaarti ei paljoa kiinnitä huomiota, sillä Robert Englund revittelee olan takaa kammottavana Freddynä. Hirviömäisen ulkomuodon lisäksi Krueger ilmiselvästi nauttii teoistaan. Musta huumori hieman vahvistaa vaikutelmaa sadistisesta hirviöstä joka piinaa uhrejaan kunnes nämä uupuvat ja sitten tappaa heidät. Heather Langenkamp on toimiva vastapuoli Kruegerille ja Craig Wasson antaa hieman ulkopuolista perspektiiviä omituisiin tapahtumiin.
[I]Seven, eight, gonna stay up late[/I]
Lopputulos on viihdyttävä ja toimivasti käsikirjoitettu episodi Elm Streetin nukkumatin satuhetkiä. Juoni etenee kylläkin liian nopeasti ollakseen todella kiinnostava, joten rytmi ei oikein ole kohdillaan. Onneksi viihdearvoa löytyy ja toteutus ei nikottele. Ne ovat tärkeämpiä asioita kuin hieno idea, vaikka Kruegerin itsensä idea on genreään huimapäisempi.
[I]Nine, ten, never sleep again[/I]
