Viihdyttävä ja hienosti rakennettu mysteerikomedia.

11.8.2009 17:52

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:The Hangover
Valmistusvuosi:2009
Pituus:100 min
I’m a steel trap. Whatever happens tonight, i won’t ever ever speak a word of it. Seriously. I don’t care what happens

Krapula, tuo alkoholin aiheuttama mukava olotila, joka tunnetaan myös nimillä darra ja kankkunen on esiintynyt elokuvissa aina silloin tällöin, esimerkiksi Bruce Willis esitti parissa elokuvassa hieman heikonoloista poliisia. Nyt krapulan on ottanut teemakseen Old School ja Starsky & Hutch elokuvista tunnettu ohjaaja Todd Phillips elokuvassa Kauhea Kankkunen (The Hangover), joka osoittautuu moneltakin kannalta yhdeksi onnistuneimmaksi komediaksi mitä hetkeen aikaan on vastaan tullut ja onhan Kauhea Kankkunen ollut yksi vuoden yllätys hiteistä ympäri maailmaa, eikä suotta.

Kauhea Kankkunen kertoo tarinan Doug Billingsista (Bartha), joka on menossa kohti avioliiton onnellista maailmaa naisystävänsä Melissan (Harris) kanssa. Ennen sitä hyvät ystävät Phil (Cooper), Stu (Helms), ja Alan (Galifianakis) päättävät viedä Dougin Las Vegasiin viettämään unohtumattomat polttarit. Perille päästyään poppoo ei kauaa odottele kun alkavat nauttia alkoholia ja pitää hauskaa oikein toden teolla. Seuraavana aamuna odottaakin sitten todellinen yllätys, kun heidän hotellihuone on sekaisin, jossa kaiken lisäksi kävelee vapaana tiikeri ja kaapista löytyy pieni vauva. Pahin ongelma on kuitenkin se, että itse pääsankari on kadonnut mystisesti. Päättää kolmikko lähteä etsimään ystäväänsä ja kokoamaan muistia edellisestä illasta ja olotila on mitä mukavin ja hääseremonia lähestyy uhkaavasti.

Kauhea Kankkunen on erittäin viihdyttävä ja varsin hyvin toimiva komedia, jonkalaisia onkin hienoa nähdä tälläisten umpisurkeiden parodiaräpellysten keskellä. Todd Phillips kuljettaa sopivan rauhallisesti avautuvaa tarinaa varmoin ottein eteenpäin, mutta ajatukset kannattaa pitää hyvin auki, sillä tarina kerrotaan välillä takaumina, että mitä missäkin paikassa on oikein tapahtunut ja juuri tämän vuoksi Kauhea Kankkunen pitääkin mielenkiinnon hereillä koko kestonsa ajan ja missään vaiheessa ei huumori lopu kesken tai mene väkisin vääntämiseksi tai pakonomaiseksi pieru-huumoriksi, joita nämä useat nykypäivän komediat ovat täynnä.

Jon Lucasin ja Scott Mooren käsikirjoittama tarina sisältää raikkaan annoksen omaperäisyyttä, sillä mementomaista pala-palalta avautuvaa tarinaa ei vielä komediassa ole montaakaan kertaa kokeiltu, joka toimii tässä tapauksessa erinomaisesti. Miesten kynäilemä tarina sisältää monia hulvattomia ja koomisia kohtauksia, sillä esimerkiksi jokainen voi kuvitella, että miltä tuntuu saada poliisin tainnutimesta keskelle otsaa kovassa krapulassa. Vaikka kyseessä onkin rento komedia pläjäys, niin pariin kertaan kerronta lähentelee jo pienimuotoista rikostrillerimäistä kerrontaa, kun viranomaistenkin on puututtava ystäväänsä etsivän kolmikon edesottamuksiin.

Hahmot ovat myös hyvin kirjoitettuja, joita esittää enemmänkin tv-sarjoista tai uralla vasta nousevia tähtiä. The Office sarjasta tunnettu Ed Helms on lähellä varastaa show itselleen, sillä mies tekee roolissaan hienoa työtä. The Midnight Meat Train-elokuvasta tuttu Bradley Cooper puolestaan vastaa kolmikon äkkipikaisinta tyyppiä, joka pari kertaa meinaa heittää laukut naulaan ja jättää muut oman onnensa nojaan. Zach Galifianakis onnistuu myös hyvin rauhallisen Alanin roolissa, jonka harteille jää kantaa heidän hotellihuoneestaan löytämää vauvaa. Ainoastaan Justin Bartha tuppaa jäämään hieman sivuun muusta porukasta. Heather Graham käy heittämässä pienen, mutta hauskan roolin stripparina, jolla tuntuu myös olevan osuutta ystävysten illan-istujaisiin. Entinen huippunyrkkeilijä Mike Tyson piipahtaa pienessä ja huvittavassa cameo-roolissa. Näiden hahmojen välinen kemia ja hyvin viilattu dialogi onkin Kauhean Kankkusen ehdoton valttikortti.

Kokonaisuutena Kauhea Kankkunen on viihdyttävä ja hienosti rakennettu mysteerikomedia, jonka sanoma tulee selväksi: bileet voi karata, vaikka kuinka pahasti käsistä, mutta todellista ystävää ei jätetä oman onnen nojaan edes krapulassa.

Arvosteltu: 11.08.2009

Lisää luettavaa