Ennen kokopäiväisen kirjailijan uraansa Michael Crichton teki muutamia elokuvia. Näihin leffoihin kuuluvat muun muassa Westworld eli suomalaisittain Tappokone. Westworldista ei ihan klassikkoa tullut, mutta sen verran nimeä se taisi saada, kun siitä on ilmestymässä ensi vuonna uusi versio. Westworld-elokuva on myös toiminut esikuvana Terminatorille ja Michael Crichtonin kirjoittamalle ja Steven Spielbergin ohjaamalle Jurassic Parkille.
Delos-nimisessä huvipuistossa on mahdollisuus tutustua kolmen eri aikakauden elämään. Siellä on omat alueet antiikin Roomalle, keskiajalle ja Villille Lännelle. Puistossa hahmot ovat ihmisiä muistuttavia robotteja. Muutenkin on pyritty jäljittelemään menneiden aikojen elämätapaa. Ja täällä ei voi mennä mikään vikaan. Mutta eikös sitten kaikki mene pieleen.
Huomaa kyllä, että Terminator ja Jurassic Park saavat kiittää olemassaolostaan tätä leffaa. Tässä yhdistyvät hulluksi tulevat koneet ja teemapuisto. Crichton usein kirjoissaan esittelee uudenlaisen teknologian tuomia vaaroja. Westworldissa aiheena on koneiden sekoaminen ja niiden nouseminen kapinaan. Koneiden kapinointi on tässä paljon pienimuotoisempaa kuin Terminatorissa, mutta aikamoista jälkeä tässäkin tulee. Westworld on myös ensimmäisiä elokuvia, joissa käytetään tietokonetehosteita. Täytyy kyllä sanoa, että efektit eivät ole aikaansa nähden kovin huonoja. Tosin tämä on kyllä ihan makukysymys.
Michael Crichtonin kirjoittama käsikirjoitus ei ole kovin ihmeellinen, mutta Westworldin tapahtumat kyllä saavat katsojan viihtymään. Tosin elokuvan juonenkulussa on jonkin verran aukkoja. Juonesta ja hahmoista olisi saanut paljon enemmän irti. Elokuvaan on saatu tungettua ripaus huumoria. Etenkin kapakkatappelu on varsin kivaa katseltavaa. Western-maailman kuvaus ei ole ihan sieltä onnistuneimmasta päästä, mutta se ei paljon pääse haittaamaan. Harmi, ettei tähän saatu Ennio Morriconen musiikkia, joten katsojan on tyydyttävä Fred Karlinin, joka on vastuussa lukuisten TV-tuotantojen musiikista, musiikkiraitaan.
Elokuvan parhaaksi hahmoksi nousee Yul Brynnerin näyttelemä revolverimies. Tämä kahdella jalalla kävelevä tappajarobotti on ajoittain jopa hyytävämpi hahmo kuin Arnold Schwarzeneggerin Terminator. Hyytävimmän vaikutuksen revolverimiehessä tekee robotin kylmä katse ja hidas, mutta varma kävelytyyli. Kaksi kaverusta, jotka tulevat puistoon, ovat myös ihan mielenkiintoisia hahmoja. Eivät heidän näyttelijänsä mitään loistonäyttelijöitä ole, mutta ei heidän roolisuoritustaan pääse haukkumaankaan. Muutamat hahmot jäävät tosin harmillisen vähälle huomiolle ja jääkin tunne, että osa hahmoista ovatkin elokuvan kannalta täysin irrallisia.
