Meteoriittimyrsky iskee vuonna 1989 Smallville pikku kaupunkiin. Mutaatiota aiheuttavien vihreiden kivien seassa maahan iskeytyy myös avaruusaluksen mukana pieni poika, jonka Jonathan ja Martha Kent löytävät. Poika nimetään Clark Kentiksi, joka vaikuttaa päälisin puolin täysin normaalilta pojalta. Mutta totuus on toinen. Pojan salaisuus on nimittäin supervoimat ja heti ensimmäisessä jaksossa Clarkille paljastetaan totuus. Hän on tullut toiselta planeetalta. Clark yrittää elää mahdollisemman normaalia elämää perheensä ja ystäviensä kanssa, mutta elää varjostaa monenlaiset supervoimaiset viholliset.
Sarjasta löytyy hyviä piirteitä, kuten hyvät näyttelijät, joista kärjessä ovat John Schneider ja Michael Rosenbaum. Varsinkin Rosenbaum on todella hyvä roolissaan nuorena Lex Luthorina. Muista näyttelijöistä ei oikein sanottavaa löydy. Huonoja näyttelijöitä ensimmäisellä kaudella ei ole, mutta mitenkään erityisiä he eivät myöskään ole. Kummallisesti juuri Clarkia esittävä Tom Welling on ensimmäisellä kaudella turhan pökkelömäinen ja hänen todelliset taitonsa tulevat esille vasta myöhemmissä kausissa.
Sarjan hahmoja vaivaa yksioikoisuus. Poikkeuksena on kuitenkin Lex Luthor, josta on onnistuttu hyvän näyttelijän voimin luomaan mielenkiintoisempi kuin koskaan. Sarjan muista päähahmoista ei löydy oikeastaan mitään monipuolista tällä kaudella. Clarkin ihastuksen kohteena toimiva Lana Lang (Kristin Kreuk) jää myös hahmona liki silmän ruuaksi. Parempaa naishahmoja sarjassa edustaa Chloe Sullivan (Allison Mack), joka ei kuitenkaan onnistu luomaan vielä tässä vaiheessa kovinkaan muistettavaa. Sama ongelma vaivaa myös Pete Rossin (Sam Jones III) hahmoa.
Ongelmaksi ensimmäisellä kaudella nousee juonen heikkoudet. Pojasta, josta on tulevaisuudessa tuleva suuri sankari, ei osata vielä ottaa hirveästi irti. Clark Kentin omaa olemusta ei tuoda sarjassa kunnolla esille vaan muiden hahmojen väliset juonikuviot taas ovat liiankin suuria. Toinen juonen heikkous on huonot vihollishahmot. Liki joka jaksossa vaihtuvista vihollisista mikään ei jää mieleen. Heidän ainoana tehtävänään tuntuu olevan päivän pilaaminen, jotka Clarkin täytyy pysäyttää.
Juonen heikkouksien yhdistäminen ohuisiin henkilöhahmoihin saa miettimään, että mikä on saanut sarjan jatkumaan jo seitsemän kautta. Täytyy tosin sanoa että sarjalla on ensimmäisellä kaudella hetkensä. Juonen epätasaisuudesta huolimatta se on kiinnostava. Lähtökohdasta esittää Teräsmies vasta nuorena poikana ilman viittaa ja pukua, on onnistuttu ilman että rikotaan Teräsmies sarjakuvien henkeä. Ohuita hahmoja pystyy tässä vaiheessa katsomaan sormien läpi, sillä sarja on joka tapauksessa viihdyttävä. Näyttelijöiden kemia toimii ja hahmoista onnistutaan muutaman kerran tuomaan erilaisia piirteitä esiin. Vaikka konnat eivät kummoisia olekaan, niin toiminta yhdistettynä hienoihin erikoistehosteisiin on vahvuus.
Sarja kuitenkin etsii alussa vielä suuntaansa ja kunnon juoneen ja paraneviin hahmoihin päästään käsiksi vasta myöhemmin. Kokonaisuutena Smallvillen ensimmäinen kausi on viihdyttävä mutta ei mullistava.
