Rikollisjärjestö SPECTRE toteuttaa ovelan suunnitelman. USA:n presidentin silmän kaksoiskappaleella varustettu kapteeni Jack Petachi (Gavan O’Herlihy) on avainasemassa ja käyttämällä lahjontaa ja kiristystä hän tekee kuten pitää ja rikollisjärjestö myös säästää kulujaan. Petacchin osuus oli varmistaa että testattavat risteilyohjukset ladataan oikeilla atomikärjillä ja ne siirtyvät SPECTREN haltuun, joka käyttää niitä kiristämään länsivaltoja. Fyysisesti erittäin raskaassa kuntoutuksessa ollut James Bond (Sean Connery) joutuu taas tehtävään. Hän jäljittää atomipommeja Bahamalla, Ranskassa ja lopulta Pohjois-Afrikassa käyttäen raakaa voimaa ja charmia. SPECTREn operaatiota johtaa moitteettoman PR-kuvan omaava Maximillian Largo (Klaus Maria Brandauer), jonka apurina on tappavan seksikäs Fatima Blush (Barbara Carrera) ja kuolleen Petachin sisar Domino (Kim Basinger) on korvaamattomaksi avuksi Bondille.
Varsinaisen Bond-jatkumon ulkopuolinen Bond-elokuva oli Sean Conneryn viimeiseksi aiottu, vaan ei viimeiseksi jäänyt suoritus agentti 007:n roolissa ja hyvin mies työnsä teki vaikka varsinaisen sarjan arvovaltaa ei teos omaakaan. Sen sijaan se tuo mukaan annoksen mustaa huumoria, itseironiaa, psykologisesti mielenkiintoisen roiston ja viihdearvoa. Pallosalaman juonea kierrättävä teos omaa vahvat näyttelijäsuoritukset paitsi itseironiaa omaavalta Connerylta, myös Brandauerilta ja Barbara Carrera pahana kaunottarena on todellakin kaunis ja paha. Kim Basinger ensimmäisessä roolissaan pärjää hyvin, vaikka onkin epävarma roolistaan. M.n roolia täyttävä Edward Fox on kireällä tuulella ja onpa mukana jopa Rowan Atkinsonkin koomisessa roolissa ja brittikolossi Pat Roche luo remonttialan työllisyyttä hillittömän tuhoisassa kohtauksessa.
Kokonaisuus toimii ongelmitta ja teknisesti moitteetta, mutta silti ei tällä teoksella ole täydellisen elokuvan patinaa. Viihdyttävä, mutta ei täydellinen teos.
