Kovan luokan toimintaelokuvien (Die Hard, Predator) ohjaajana tunnettu McTiernan päätti ohjata James Vanderbiltin (Zodiac v. 2007) kirjoittaman mysteerielokuvan Basic. Tuloksena McTiernan luo todella sekavan, mutta viihdyttävän elokuvan, joka pamauttelee juonenkäänteitä nopeammin kuin John Travolta ehtii sytyttää uuden tupakan.
Panamassa Amerikan armeijan harjoitus meneekin suunniteltua verisempään suuntaan, ja yhtäkkiä kenraalilla onkin kasa kuolleita sotilaita käsissään ja vain kaksi eloonjäänyttä. Mitä ihmettä tuolla harjoituksella oikein tapahtui? Apuun pyydetään entinen kuullusteluekspertti Hardy (John Travolta), joka alkaa naissotilaan Osbournen (Connie Nielsen) kanssa setvimään tapausta haastatellen kahta henkiinjäänyttä sotilasta.
Eli tarinankerronta tapahtuu selvästikkin useistä eri perspektiiveistä, mikä onkin ihan toimivaa. Ensimmäinen solttu kertoo oman tarinansa, toinen omansa ja ristiriitoja selvittäessä kuulemme saman tarinan monta kertaa, joka kerta yksityiskohtien vaihtuessa. Katsoja tuntee hämmenyksen varmasti jo kolmannessa tai neljännessä juonenkäänteessä, mutta kun hahmojen taustat vaihtuvat kerta toisensa jälkeen, on katsoja aivan pihalla. Loppu sitoo heikosti ja jopa vähän hätäisesti kaikki juonenkäänteet yhteen.
Travoltan toimintaa kuullustelijana on hieman epäuskottavaa seurata, sillä tiukkojen kysymysten esittäjänä hän ei toimi lainkaan yhtä aidosti kuin tanssijana (Travoltan läpimurtorooli Saturday Night Fever). Myöskin hahmon tupakkatuotteiden käyttö – kuten savukkeiden ja nuuskan (???) – näkyy joka ikisessä kohtauksessa. Connie Nielsen vetää siedettävän roolin Osbournena, joka hätääntyneenä seuraa vierestä Hardyn rautaisia päätelmiä. Vilahtaapa parissa kohtauksessa Samuel L. Jacksonkin kersanttina, jota jokainen sotilas ryhmässä inhosi, ja katsojalle selviääkin miksi. Jackson vetää hyvin samanlaisen roolin kuin elokuvassa Snakes on a Plane, keskittyy lähinnä huutamiseen ja irvistelyyn. Kokonaisuutena näyttelytyö on keskinkertaista, toimivaa muttei mitään erikoistakaan.
Elokuvan ehdoton vahvuus on sen juoni, joka valitettavasti on myös sen suurin heikkous. Joissain elokuvissa takaumina toimivat juonikiemurat ja yllättävät juonenkäänteet toimivat, parhaimpana esimerkkinä Singerin loistava Epäillyt. Basic selvästi haluaa matkia samaa tyyliä, mutta vetää aivan liian överiksi. Elokuva on viihdyttävä sekamelska, jonka näyttelijät sortuvat keskinkertaisuuteen. McTiernan ei ole vielä palannut 80-luvun mestariteostensa tasolle.
