Hömppäpömppää Back to the future -hengessä. Leopold elää tavallisen aatelisen naimattoman poikamiehen elämää 1870-luvun New Yorkissa. Kun pukutanssiaiset ovat käynnissä paikalle pölähtää Stuart tulevaisuudesta pokkarikameroineen taltioimaan 1800-luvun elämänmenoa. Stuart herättää tieteestä kiinnostuneen Leopoldin huomion ja Leopold päätyykin pienen takaa-ajon seurauksena ajan särön läpi nykypäivän New Yorkiin.
Katsojalle onkin luvassa jonkin aikaa huumoria kuinka täysin eri ympäristöstä revitty ihminen käyttäytyy uudessa oudossa ympäristössä. Tämän tyyppinen huumori jaksaa aina viehättää vaikka onhan näitä nähty ja tullaan edelleen näkemään. Kun tuon tyyppiselle huumorille hymähtelystä on päästy niin sitten mennäänkin itse asiaan eli romanssiin. Meg Ryanin esittämä tilastojen kanssa pelehtivä uranainen Kate etsii sitä oikeaa edelleen. Kuka olisikaan oivampi kohde rakastua pätkähtää kuin suoraan käytöksen kultaista kirjaa tulkitseva älykäs, sivistynyt ja hurmaava Leopold. Toki ukon alkuperää epäillään jatkuvasti tarinan tiimellyksessä.
Varokaa miehet, naiskatsojat liimaantuvat lähemmäs ja tökkivät jäsenillään salakavalasti yrittäen herättää huomiota kohdissa joissa naista kohdellaan kuin kuningatarta. Mikäpä siinä, äijille tulee hyviä vinkkejä ruudusta kuten astianpesukoneen käynnistysvinkki. Kone kannattaa laittaa päälle vasta kun nainen näkee sen. Toiminto on rinnastettu hauskasti ikivanhaan puun metsässäkaatumisviisauteen.
Viihdyttävä täysin aivoja rassaamaton elämys.
