Helen Hudson (Sigourney Weaver) on tehnyt kotiläksynsä hyvin ja tietää lähes kaiken… sarjamurhaajista! Hän pitää luentoja, valaisee ja varoittaa ihmisiä siitä, millaisia sarjamurhaajat yleensä ovat ja mistä heidät voi tunnistaa. Erään luentonsa päätteeksi Helen joutuu murhayrityksen kohteeksi ja vetäytyy eläkkeelle. Vuosi tapahtumien jälkeen kaupungissa riehuu uusi sarjamurhaaja, joka kopioi edeltäjiensä hirmutöitä. Tapausta johtava naisetsivä Monahan (Holly Hunter) pyytää Heleniä auttamaan psykopaatin kiinnisaamisessa.
Copycat – Kopiomurhaaja on kahden tunnin pituudestaan huolimatta koko ajan otteessaan pitävä, ahdistava ja jopa pelottava trilleri. Leffassa ei mässäillä edes seksillä, eikä suvantovaiheita muutenkaan ole luvassa. Koko ajan tapahtuu ja katsojan mielenkiinto pysyy hereillä.
Kiinnostavuudesta voidaan kiittää upeasti rooleistaan suoriutuvia Weaveria ja Hunteria. Hunterin nasevat kommentit purevat täysillä ja Weaver vakuuttaa agorafobiasta (ei pysty poistumaan kotoaan) kärsivänä fiksuna keski-ikäisenä naisena, joka on millimetrin päässä täydellisestä sekoamisesta. Jon Amiel taas luo ohjauksellaan täydellisen trilleritunnelman, sillä minua leffa ainakin paikoitellen ahdisti.
Juoni on ihan ok, mutta loppu läsähtää ikävä kyllä kliseisesti. Toki loppu on ihan ymmärrettävä 1995 tehdyltä leffalta, mutta omaperäisyys loistaa poissaolollaan. Copycat on viihdyttävä trilleri, joka jokaisen genrestä pitävän kannattaa ehdottomasti katsastaa.
