Kaikenmoisella touhulla sitä voi elantonsa ansaita. Duudsonien hengenheimolaiset Jenkkilästä ovat saaneet ensimmäisen ”elokuvansa” rinnalle toisen osan, joka on ensimmäisen tapaan viihdyttävän aivotonta toilailua vailla minkäänlaisia elokuvallisia arvoja. Eli toisin sanoen kyseessä on kuin puolitoistatuntinen Jackass-jakso.
Alku- ja loppukohtauksissa on ehkä haettu hieman elokuvallisuutta mukaan, mutta muuten koko pätkä on toteutettu tyylillä ”stuntti – häivytys mustaan – toinen stuntti”. Ehkä kyseessä on loppujen lopuksi ihan hyvä ratkaisu, sillä mukaan ei ole ängetty paljoa turhaa höpinää tai hienoja siirtymätehosteita. Kuvaus on toteutettu yleisesti parilla kameralla, jotta kuvakulma ei olisi koko ajan. Isommissa tempuissa tosin on mukana enemmän vehkeitä kotivideokameroista elokuvakameroihin. Käsikirjoitusta eikä juonta leffassa ole, ellei siksi lasketa temppujen suunnittelua.
Suuret stuntit eivät tässä leffassa ole samaa mittakaavaa kuin Suomen Duudsoneilla, eikä niitä paljoa olekaan. Suurin osa tempuista on tavallisten ihmisten piilokamerapuijausta, ällöttäviä tai kipua aiheuttavia tyhmyyksiä, sekä toistensa höynäyttämistä ja nöyryyttämistä. Mukana on varmasti jokaista ihmiskehosta irtoavaa eritettä (en ala niitä luettelemaan…), unohtamatta hevosen…no, sitä. Lisäksi omien tai kaverin kulkusten moukarointi tai muuten vain vahingoittaminen tuntuu olevan hauskaa puuhaa. Itse sitä katsoessa saa vain kylmiä väreitä.
Bam Margeran, Steve-O:n, Johnny Knoxvillen ja kumppaneiden lisäksi mukana on aina vierailevia tähtiä, kuten bmx-pro Matt Hoffman, sekä tietenkin Bamin rakkaat vanhemmat. Jackass-äijien älykkyysosamäärää rupeaa elokuvan edetessä pohtimaan, mutta kyllä nämäkin kahjot osaavat sanoa ei, jos vastaan tulee ylitsepääsemätön temppu. Loppupuolella Bam Margera itsekin rukoili: ”Älä anna tulla Jackass kolmosta…”.
Jackass: Numero kahta ei voi sanoa niinkään elokuvaksi, mutta hulvaton temppukooste se silti on. Parasta antia ovat piilokamerat, joissa pojat maskeerataan mummoiks ja papoiksi, ja lähetetään kaupungille aiheuttamaan hämmennystä ja ärtymystä. Myös vallan mainio on myös eräs terroristitemppu, jonka yksityiskohtia en mene latelemaan. Suosittelen katsomaan ei niin vakavalla naamalla ihan vain hömppäviihteenä.
