Dean Youngblood (Rob Lowe) jättää kotifarmin taakseen ja lähtee pelaamaan kiekkokaukaloihin. Pienten alkuvaikeusten jälkeen alkaa pelikin sujua, mutta pian Dean saa oppia, että jääkiekossa tärkeintä on tappeleminen, ei itse peli. Pian kainalosta löytyy valmentajan tyttö ja niskassa valmentajan vihat, mutta peli silti luistaa, kunnes tapahtuu eräs ikävä sattumus.
Youngblood on typerää kasarikuraa. Loistava jääkiekkoelokuva Lämäri kunnioitti itse peliä, mutta liitti otteluihin myös tappeluita. Tappeluteema otettiin Lämärissä leikillä, kieli poskessa. Youngbloodissa tappeluteema on otettu ihan tosissaan, eikä peliäkään pahemmin kunnioitetta, totinen jääkiekkohullu voisi jopa suuttua tällaisesta. Minä en seuraa jääkiekkoa, enkä siitä erityisemmin pidä, niin kuin en melkein mistään muustakaan urheilusta, mutta jääkiekkoa kuvaavat elokuvat ovat usein hyvää viihdettä ja tämä on se poikkeus, joka vahvistaa säännön.
Yleensä pidän 80-luvulla tehdyistä pätkistä. Tämäkin on täyttä kasaria. Kliseitä on paljon ja amerikkalaista meininkiä on mukana enemmän kuin liikaa. Tuollaisen sulattaa, mutta leffa on kuitenkin liian tylsä. Alkuun leffa on ihan hauskaa katsottavaa, vitsejäkin on kivasti mukana. Loppua kohti mennessä teos muuttuu yhä vain tuskallisemmaksi seurattavaksi. Meno muuttuu lopulta aivan liian totiseksi, eikä se ole hyvä juttu. Loppupuolella nähtävät Karate Kidin mieleen tuovat harjoitussessiot ovat kuitenkin ihan hauskaa seurattavaa.
Oikealla asenteella Youngblood voi olla ihan hauska leffa, mutta sitä asennetta ei kaikilta löydy. Minusta leffa on täyttä roskaa, vieläpä huonoa roskaa. Rob Lowe on aika ilmeetön pääroolissaan ja sivuosassa joukkueen jääkiekkotähtenä nähtävä Patrick Swayze vetää roolinsa rutiinilla läpi. Muutkaan näyttelijät eivät mitään erikoista suoritusta tee. Leffan viihdyttävyyttä syö vielä elokuvan ärsyttävä sanoma, että jääkiekon todellinen sydän löytyy tappelusta. Pläjäys oikein yllyttää väkivaltaisiin tekoihin. Lämärissä otteluissa käydyt tappelut olivat parhaimmillaan hulvattomia, tässä ne lähinnä yököttävät.
En pidä itseäni tylsänä ihmisenä, olen itse asiassa todella kaukana sellaisesta, mutta minun on pakko tämä kasarihelmi kuitenkin täysin tyrmätä. Ehkä katsoin vääränä päivänä, mutta tällainen liian tosissaan tehty idioottimainen meininki tuskin uppoaa koskaan. Jotkut löytävät tästä nostalgista vipinää tai tykkäävät tästä muuten vaan kasarimeiningin ansiosta, mutta minä en kuulu tuohon ryhmään, vaikka pidänkin todella paljon kasarileffoista. Alun huvittavuudesta tuo yksi piste.
