Muutama vuosi takaperin ilmestynyt Spider-man oli viihdyttävä ja vauhdikas toimintapaketti, josta huokui sarjakuvamaisuus ja tekijöiden innostuneisuus. Jatko-osa jatkaa suhtkoht samoilla linjoilla.
Peter Parkerin alias Spidermanin elämä menee päin mäntyä. Raha ja ihmissuhde ongelmat seuraavat Parkeria kuin hai laivaa. Ongelmia on myös Spidermanin imagon kanssa. Monet pitävät hämähärrimiestä rikollisena ja vaarallisena uhkana. Lisää ongelmia aiheuttaa Otto Octavius niminen tiedemies, jonka koe menee pieleen ja aiheuttaa tälle metalliset lisäkädet, jonka lisäksi arvoisan Tohtorin mielenterveyskin alkaa uhkaavasti heikentyä. Lukuisat tappiot, ihmisten vihamielisyys, Parkerin omat ongelma alkavat kuitenkin kasaantua liikaa ja Spiderman pukuu lentää roskakoriin.
Sam Raimi jatkaa ohjaajana ja tekee Spider-man 2:ssa visuaalisesti vielä hienompaa jälkeä kuin ykkösessä. Kaupungin yllä lentelyt, hienot ja kekseliäät toimintakohtaukset ovat komeaa katseltavaa. Leffassa painaudutaan kuitenki edeltäjäänäs enemmän huumoriin ja ihmishahmoihin. Syvälliset ihmishahmot eivät ole koskaan pahitteeksi supersankari leffoissa, tai toimintapaukkeissa ylipäätänsäkkään. Ikävä kyllä Raimi ei täysin onnistu tavoitteessaan ja välilllä meno meneekin liian tylsäksi ja saa monet varmasti turtumaan. Hahmoista on saatu silti puristettua yllättävän paljon irti. Varsinkin ensimmäisessä hämähäkkimiehessä varsin etäiseksi jäännyt Mary Jane Watsoniin pureudutaan enemmän. Peter Parkerin hahmosta on saatu uskottavan oloinen ja arkisten ongelmien parissa ahertava nuorukainen. Leffassa onkin enemmän pääosassa Peter Parker, kuin hänen alter egonsa. Myös Tohtori mustekalasta saadaan sopivan ihmismäinen. Harry Osbourne jää sen sijaan tällä kertaa melko etääksi. Samoin käy Mary Janen ja John Jamesonin suhteelle.
Käsikirjoitus on pikkuviostaan huolimatta hyvä. Varsinainen juoni ei ole mikään ihmeellinen, mutta ihmishahmojen ongelmat ja muutamat vitsit on hoidettu hyvin. Spidermanin hakema ikäluokka on silti hieman hämärä. Vitsiensä ja aiheensa perusteella leffa voisi olla varsin nuorille katsojille, mutta puolivälissä pitkään kestävä tapahtumattomuus varmastikkin tylsistyttää nuorempaa sukupolvea. Elokuva tuntuu olevan muutenkin hieman ylipitketty. Varsinkin lopusta olisi voinut saksi pois. Leffan loppu olisi ollut täydellinen jos se olisi jäänyt Harry Osbournen viimeiseen kohtaukseen, mutta pitihän leffa tietysti lopettaa samaantapaan kuin edeltäjänsä: Spidermanin hyppiessä taivaanraijoilla ja amerikanliput taustalla liehuen.
Näyttelijät tekevät hyvää työtä. Tobey Maguire Peter Parker/Spidermanina tekee hienoa työtä. Kirsten Dunst näyttelee myös hyvin, eikä ole yhtään huonomman näköinenkään. Alfred Molinan tulkitsema Otto Octavius on varmasti Tobey Maguiren suorituksen ohella leffan parasta antia. Molina sopii roolinsa hyvin ja on kokoajan uskottava. Mustekalan hahmosta olisi silti voinut karsia skitsofrenisyyttä, koska se ei hahmoon sovi samalla tavalla kuin esim. Green Gobliniin. Kuitenkin näyttelijätyöskentely on leffassa hoidettu hyvin ja Danny Elfmanin musiikit osuvat jälleen hermoon. Nyt niistä ei muutenkaan ole täysin Batman fiilis. Sarjakuvamainen ote toimii yhtä hyvin kuin edeltäjässään, vaikka turhaa ylidramaattisuutta onkin liikaa mukana.
Spider-man 2 ei pääse aivan edeltäjänsä tasolle, mutta leffan henkilöpainotteinen asetelma ja sankaruutta ja sen seurauksi pohtiva teema eivät ole miinusta. Sen sijaan risuja tulee turhasta ylilyönneistä, turhan lapsekkaasta huumorista ja ylipitkittelystä. Spider-man 2 on silti viihteellinen ja mukavasti rullaava kesäelokuva.
nimimerkki: Siperia Jones
